Article

Kuunteluoppilas

Blogi: Sanna Fäldt

Kun rakastaa omaa ääntään, on ekstrovertti ja idearikas, voi sortua ikävään sudenkuoppaan: toisen kuulematta jättämiseen. Tunnistan elämästäni kymmeniä palavereita ja keskusteluja, jotka ovat olleet täynnä itseään korostavien ihmisten omia näkökulmia esiintuovia monologeja. Monologin aikana vieruskaverit joko miettivät omaa puheenvuoroaan ja eivät kuuntele, yhdistävät sanotut asiat valikoiden omiin näkökohtiinsa ja eivät kuule tai innoissaan keskeyttävät puhujan alati omine näkökantoineen.

Millaista on aito ja epäitsekäs kuuntelu 

Myönnän pää painuksissa, että sorrun usein itse kaikkiin kolmeen rikkeeseen. Ongelma on siinä, että emme keskity täysin puhujan sanomaan, mikä johtaa väärintulkintoihin. Lisäksi saatamme lokeroida puhujan ”joo joo, taas tätä samaa” -lokeroon ja olla vain kuuntelevinamme. Tällaisen näennäisen kuuntelemisen vuoksi organisaatiot menettävät yhden tärkeimmistä kehityksen ja innovaation työkaluistaan: dialogin.

Aito ja epäitsekäs kuuntelu on sellaista, missä pysähdytään yhdessä toisen ihmisen ajatusten äärelle ja nähdään vaivaa, jotta päästään sisään tämän maailmaan. Hyvä kuuntelija on kiinnostunut puhujan viesteistä, on läsnä ja samautuu. Samautumisessa on Pirkko Huhtisen mukaan kyse oman viestinnän mukauttamisesta toisen tapaan olla ja reagoida. Samautuminen auttaa saamaan toiseen hyvän yhteyden. Aktiivinen kuuntelija kannustaa puhujaa ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä, jotta oikeasti ymmärtää, ja mikä on viestin punainen lanka. Vasta tämän jälkeen voi olettaa, että on saanut jonkinlaisen otteen toisen sanomasta. Kuunteleminen on siis keskittymistä vaativaa työtä.

Kolmen askeleen ohjelma kuuntelemisen avuksi

Olen kehittänyt itselleni simppelin ”kolmen askeleen ohjelman” keskeyttämättömään kuuntelemiseen. Haluan taata puhujalle puherauhan, vaikka minusta kuinka tuntuisi, että haluaisin innosta puhkuen keskeyttää omin, briljantein ajatuksin.

  1. Puhuja saattaa yllättää minut ja sanoa jotain muuta, kuin mitä uskon hänen sanovan. Jokainen puheenvuoro on siis mahdollisuus päästä uusille ajatuspoluille.
  2. Puhujalle itselleen on tärkeää saada muodostaa ajatuksensa rauhassa loppuu, se on osa hänen ajatusprosessiaan. Samalla vahvistan yhteyttäni puhujaan.
  3. Keskeyttäminen on yksinkertaisesti epäkohteliasta… ainakin Suomessa!

Kuinka monta upeaa puheenvuoroa ja nupullaan olevaan ajatusta olenkaan jättänyt huomiotta? Kuinka moni potentiaalinen dialogi on vaihtunut monologiksi?

Kuuntelemisen taito on oivallinen työkalu

Dosentti Jukka-Pekka Puron mukaan hyvä kuuntelu vähentää organisaatioissa väärinkäsityksiä, lisää motivoituneisuutta ja lopulta myös tuottavuutta. Onpa hieno työkalu. Ja mikä parasta, ihan ilmainen! Meillä kaikilla on päivittäin tilaisuuksia toimia keskustelussa peileinä toisten viesteille ilman, että ajamme vain omaa näkökantaamme. Ja kun homma alkaa itseltä sujua, voimmekin miettiä, kuinka saisimme valmennettua koko organisaatiostamme yhä kuuntelevamman.

Blogikirjoitus on alunperin julkaistu viestijat.fi -sivuilla ja ProComin hallitus on valinnut sen parhaaksi viestintäaiheiseksi blogikirjoitukseksi.

Lue myös Sannan blogi: Se, mitä kaikki haluaa – palaute.

Did you find this useful?