Posted: 31 Jan. 2020 4 min. Lukuaika

Riskiperusteisuuden paradoksi

Mitä riskiperusteinen rahanpesun torjunta tarkoittaa vakuutusalalla?

Riskiperusteisuus on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen taikasana. Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisella on oltava riskiperusteiset menettelytavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja asiakkaisiin täytyy kohdistaa riskiperusteisia tuntemistoimia koko asiakassuhteen ajan. Mikäli riskiarvioinnin perusteella asiakkaaseen tai liiketoimeen vaikuttaa liittyvän tavallista korkeampi riski, asiakkaaseen tulee kohdistaa tehostetun tuntemisen menettelyjä. Matalan riskin tilanteissa olisi siis loogista soveltaa kevyempää tuntemismenettelyä. Yksinkertaista, eikö vain? 

 

Päinvastoin, sillä käytännössä riskiperusteisuuden vaatimus on herättänyt paljon kysymyksiä. Erityisesti asia hämmentää vakuutusalalla, jossa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen näkökulmasta riskien nähdään tyypillisesti liittyvän sijoitustuotteisiin vahinkovakuutuksen jäädessä, oikeutetusti, vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi EU:n rahanpesudirektiivit koskevat vakuutusyhtiöitä vain henkivakuutustoiminnan ja muun sijoitusvakuutustoiminnan osalta. Tätä linjaa noudattavat monet muut Euroopan maat kuten Ruotsi, Tanska ja Alankomaat, ja muun muassa FATF on julkaissut suosituksensa riskiperusteiseksi lähestymistavaksi nimenomaan henkivakuutustoiminnassa.

 

Suomen erilainen lähestymistapa vahinkovakuuttamiseen

Direktiivien ja monen muun Euroopan maan lähestymistavasta poiketen Suomessa rahanpesulainsäädäntö on laajennettu kattamaan koko vakuutusalan jo vuodesta 1994. Mikään ei kuitenkaan osoita, että Suomessa vahinkovakuuttamiseen liittyisi muusta EU:sta poikkeava kohonnut rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riski. Finanssialalla ollaan pääsääntöisesti sitä mieltä, että vahinkovakuuttaminen, mukaan lukien riskihenkivakuutukset, kantaa tavanomaista matalampaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiä.

Suomessa lainsäätäjät ovat päätyneet erilaiseen tulkintaan, mutta sitä tukevaa kirjallisuutta tai ohjeistusta asiaan on vähän. Myös vuoden 2008 rahanpesulain sisältämät edellytykset yksinkertaistettuun tuntemismenettelyyn poistettiin vuoden 2017 rahanpesulaista. Onkin ymmärrettävää, että toimijoilla on haasteita navigoida riskiperusteisuuden vaatimusaallokossa. Kuinka lain raamit mukautuvat riskiperusteisuuden nimissä esimerkiksi silloin, kun vahinkovakuuttaja vaaditaan kohdistamaan tehostettuja tuntemistoimia ja tiukempia asiakkaaksiottokäytänteitä kotimaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden hakiessa kotivakuutusta? Entäpä tilanteet, joissa lakisääteistä vakuutusta tarjoavan vakuuttajan on tunnistettava vakuutuksen tosiasiallinen edunsaaja?

 

Tarkentavat asetukset vireillä

Selventääkseen tilannetta valtioneuvostolla on parhaillaan vireillä hanke asiakassuhteisiin ja liiketoimiin liittyvistä yksinkertaistetusta ja tehostetusta tuntemisvelvollisuudesta. Hanke on tervetullut muutos ja askel lähemmäs vuoden 2008 rahanpesulain mahdollistamia kevennyksiä. On kuitenkin huomionarvoista, että yksinkertaistettua tuntemisvelvollisuutta koskeva asetusluonnos voi vakuutustoiminnan osalta koskea nykymuodossaan vain muutamia tarkasti ennalta määrättyjä tilanteita. Näitä ovat käytännössä vain lakisääteiset vakuutussopimukset sekä kertavakuutusmaksuiltaan pienet, muut kuin henkivakuutussopimukset. Tehostettua tuntemisvelvollisuutta on sen sijaan asetusluonnoksen mukaan noudatettava aina riskiperusteisen harkinnan niin vaatiessa.

Joustoa riskiperusteisuudella?

Vaikuttaa siis, että riskiperusteisuus toimii pääsääntöisesti velvollisuuksia luovana, ei niistä joustavana konseptina. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen näkökulmasta on toki helppo ymmärtää lainsäätäjiä, sillä kaikkia tilanteita on mahdotonta säädellä ennalta eikä laajan harkintavallan salliminen ymmärrettävästi houkuttele. Mikäli ilmoitusvelvollisia kuitenkin halutaan tukea riskienhallintaresurssien kohdentamisessa aidon riskiperusteisesti, olisi riskiperusteisuuden joustettava myös velvollisuuksia keventävään suuntaan perustelluissa tilanteissa.
 

Mietityttääkö rahanpesun estämisen riskiperusteisuuden soveltaminen toiminnassanne?

Me Deloittella olemme avustaneet lukuisia rahoitusalan toimijoita niin Suomessa kuin ulkomailla rahanpesuriskien hallinnassa ja sovellamme mielellämme kartuttamaamme ymmärrystä alan käytännöistä asiakkaidemme hyväksi.

 

Ota yhteyttä

Karola Koivula

Karola Koivula

Risk Advisory

Karola työskentelee Deloitten Regulatory Risk –tiimissä, erikoisalanaan talousrikoksiin liittyvä riskinhallinta. Karola tuntee rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisyä koskevan sääntelyn ja tuo kansainvälistä näkökulmaa aiheeseen työskenneltyään aiemmin vastaavissa tehtävissä Luxemburgissa. Briefly in English: Karola is a part of the Deloitte Regulatory Risk team with a specialization in Financial Crime. She understands the regulatory framework concerning anti-money laundering and countering the financing of terrorism and can bring an international approach to the matter, having previously worked in Luxembourg.

Kaarle Pohjavuori

Kaarle Pohjavuori

Financial Risk Lead

Kaarle toimii Deloitte Suomen Financial Risk- ja Financial Anti-Crime -palvelualueiden johtajana. Hänellä on laaja kokemus riskienhallinnan ja talouden neuvonantopalveluista Pohjoismaissa erityisesti finanssialan sääntelyyn ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvillä alueilla. Briefly in English: Kaarle Pohjavuori is Financial Risk and Financial Anti-Crime Lead at Deloitte Finland. He is a seasoned consultancy leader with years of experience in risk and financial advisory services in the Nordics. He has delivered several regulatory projects for Nordic financial institutions across banking, capital markets and insurance.