EU:n datastrategia ja datasäädös

Ehdotetussa lainsäädännössä keskitytään datan yhtenäismarkkinoiden luomiseen tasapuolisilla toimintaedellytyksillä säätämällä datan jakamista koskevia sääntöjä, säätelemällä hallitsevia toimijoita ja antamalla ihmisille enemmän mahdollisuuksia hallita dataa.

Euroopan datastrategia koostuu viidestä lainsäädäntöehdotuksesta ja strategian tavoitteena on nostaa EU datavetoisen yhteiskunnan eturintamaan. Viiden asetuksen tarkoituksena on lisätä datan hyödyntämistä EU:ssa. 

Tulevat viisi lainsäädäntöehdotusta ovat:

• Datanhallinta-asetus (Data Governance Act, DGA) helpottaa tiedon liikkumista julkisen ja yksityisen sektorin välillä luomalla hallinnolliset puitteet turvalliselle tiedon jakamiselle.
• Digitaalimarkkinasäädös (Digital Markets Act, DMA) asettaa suurille digitaalisten markkinoiden toimijoille uusia velvoitteita kilpailun edistämiseksi.
• Digipalvelusäädös (Digital Services Act, DSA) uudistaa sähköisen kaupankäynnin ja välityspalvelujen velvoitteet ja vastuut koko sisämarkkinoilla.
• Tekoälysäädös (Artificial Intelligence Act, AIA) luo riskiin perustuvan lainsäädäntökehyksen tekoälylle ja kieltää joidenkin tekoälyohjelmistojen käytön kokonaan.
• Datasäädös (Data Act, DA) on merkittävin viidestä lainsäädäntöehdotuksesta ja on verrattavissa tietosuoja-asetukseen (GDPR). Tämä asetus koskee kaikkea dataa, ei vain henkilötietoja. Tarkoituksena on helpottaa datan saantia ja datan jakamista.

Suomen uusi hallitusohjelma korostaa datataloutta ja digitalisaatiota kasvun lähteenä ja lupaa poistaa esteitä muun muassa datan liikkuvuuden ja pilvipalvelujen tarkoituksenmukaisen käytön osalta. Kuluttajaliiketoiminnalle datasäädöksellä on suurin vaikutus – keskitymme tässä blogissa pääasiassa juuriin tähän säädökseen.

Datasäädös uudistaa sähköistä kaupankäyntiä

EU:n datasäädöksellä pyritään lisäämään datan saatavuutta ja luomaan sääntöjä siihen, mitä dataa saa asettaa saataville, kenelle ja mihin tarkoitukseen EU:n talouden sektoreilla. Regulaatiolla pyritään siis säätelemään datan reilua saatavuutta ja käyttöä. Säädös julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2022, ja se on viimeisin ehdotus regulaatioviisikosta. Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa muiden kuin henkilötietojen saatavuutta ja käyttöä, mukaan lukien yritysten välinen data (B2B), yritysten ja kuluttajien välinen data (B2C) ja yritysten ja valtion välinen data (B2G). Tämä mahdollistaisi EU:n kansainvälisen menestyksen ketteränä tietotaloutena. Yhtenä tavoitteena on luoda lukuisia data-avaruuksia,­ jotka mahdollistavat datan jakamisen toimialojen välillä luotettavien dataoperaattoreiden avulla. EU-tasolla puhutaan muun muassa monen miljardin rahoituksesta yhteen toimivuuteen ja työkaluihin tässä suhteessa. 

Datasäädöksen soveltamisalaan kuuluvat kaiken kokoiset digitaalisten palveluntarjoajien ja dataa keräävien tuotteiden valmistajat. Sovellusalueeseen kuuluvat esimerkiksi pilvipalvelut, SaaS-palvelut ja IoT-laitevalmistajat. Ainoastaan mikroyrityksille ja pienyrityksille asetetaan lainsäädäntöehdotuksessa joitain lievennyksiä. Datasäädöstä sovellettaisiin seuraaviin tahoihin:

• EU:ssa markkinoille saatettujen tuotteiden valmistajiin ja niihin liittyvien palvelujen toimittajiin sekä tällaisten tuotteiden ja palvelujen käyttäjiin.
• Datan haltijoihin, jotka saattavat dataa datan vastaanottajien saataville EU:ssa.
• EU:ssa oleviin datan vastaanottajiin, joiden saataville data asetetaan.
• Julkisen sektorin elimiin ja unionin toimielimiin, virastoihin tai elimiin, jotka pyytävät datan haltijoita asettamaan dataa saataville, jos dataan on poikkeuksellinen tarve yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi, sekä datan haltijoihin, jotka toimittavat kyseistä dataa vastauksena tällaiseen pyyntöön.
• Datankäsittelypalvelujen tarjoajiin, jotka tarjoavat tällaisia palveluja asiakkaille EU:ssa.

Datasäädöksessä huomioitavaa on, että datan jakamisvelvoitteet koskevat vain laiteen tuottamaa dataa, ei käsiteltyjä tai yhdistettyjä datoja.

Mitä datasäädös tarkoittaa yksittäiselle kuluttajalle?

Datasäädöksellä on merkittäviä hyötyjä ja vaikutuksia. Se muun muassa tuottaa yhteiskunnan laajuisia etuja, sillä tavoitteena on varmistaa kilpailun toimivuus ja datan liikkuminen digitaalisesti EU:n sisällä. 

Kuluttajaintensiivisestä näkökulmasta tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että hänen ostosdatansa jaetaan kuluttajan ja/tai datan omistajan myöntämällä luvalla kilpailijan käyttöön, jolloin kuluttaja hyötyisi muun muassa hintakilpailusta kauppojen välillä.

Kuluttajaintensiivisestä näkökulmasta kuluttajadatan laajempi jakaminen voisi mahdollistaa paremman pääsyn markkinoille tai kuluttajan tavoittamisen suoraan tuotteen valmistajan näkökulmasta. Kun kuluttajat ja kuluttajaintensiiviset yritykset saavat enemmän dataa, he voivat tehdä parempia päätöksiä, kuten ostaa ja tuottaa laadukkaampia tai kestävämpiä tuotteita ja palveluita, mikä edistää esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Yhdistämällä asiakasdataa, kysyntädataa sekä kuluttajaintensiivisten yritysten osto- ja logistiikkaohjausdataa voidaan siirtyä kohti yksilöllisempää asiakashallintaa.

Lisäksi datasäädös mahdollistaa halvempia hintoja jälkimarkkinoilla tarjottaviin palveluihin ja verkkoon liitettyjen tuotteiden korjauksiin ja luo uusia mahdollisuuksia datan saatavuuteen perustuvien palvelujen käyttöön.

Kokonaiskuvan muodostaminen vielä haastavaa

Vaikka EU:n datasäädöksen tavoitteena onkin kannustaa datan käyttöön ja jakamiseen, sitä on myös kritisoitu voimakkaasti. Sen on sanottu heikentävän liikesalaisuuksien ja tietokantojen suojaa, heikentävän sopimusvapautta ja rajoittavan yritysten datan siirtoa EU:n ulkopuolelle. Lisäksi datasäädöksen yhteensovittaminen muun EU-lainsäädännön kanssa on noussut esille. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön, kuten tietosuoja-asetuksen, mukauttaminen uusiin ehdotuksiin ja yleiseen kansalliseen lainsäädäntöön mukautuminen on aiheuttanut keskustelua. Jotkut ehdotuksista ovat kiistanalaisia, kuten suhtautuminen liikesalaisuuksiin tai immateriaalioikeuksiin tai vaatimus datan jakamisesta julkisen sektorin kanssa poikkeustilanteissa, esimerkiksi terveyskriisien aikana.

Myös tietoisuus säädösehdotuksista on aiheuttanut huolta, sillä tällä hetkellä on haastavaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, millaisen kokonaisuuden EU:n datastrategiaa toteuttavien viiden asetuksen aloitteet muodostavat. Datanjakovelvoitteisiin ja kansainväliseen siirrettävyyteen sisältyy monia riskejä, mutta ehdotetut suojatoimenpiteet eivät sisällä juurikaan konkreettisuutta. Kaiken kaikkiaan datasäädös edellyttää selvennystä ja ymmärrettävää viestintää eri kohderyhmille, koska sääntelykehys on yritysten näkökulmasta vaikea ymmärtää ja vaikea ottaa haltuun.

EU:n datasäädöksen edistyminen ja voimaantulo

Datasäädöksestä on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen 27.6.2023. Datasäädöksen sovittua tekstiä ei ole vielä julkaistu, mutta EU:n komission lehdistötiedotteen perusteella säädöksen siirtymäajaksi asetettiin 20 kuukautta. Tämä tarkoittaa, että datasäädöstä aletaan soveltaa 20 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. On arvioitu, että tarvittavat resurssit ja budjetti ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin GDPR:ssä. Vaikka EU:n datasäädöksen voimaantulo ja aikataulu ovat vielä epäselviä, kannattaa valmistelut aloittaa ajoissa.

Voittajia ovat ne, jotka pystyvät sopeutumaan nopeasti uuteen asetukseen ja tunnistamaan sääntelyn luomia liiketoiminnan hyötyjä ja mahdollisuuksia.