Navigointi inflaation ja korkojen aallokossa

Vuotta 2022 leimasi inflaation kiihtyminen sekä Pohjoismaissa että koko euroalueella, jossa inflaatio oli korkeimmillaan 40 vuoteen (ks. [1]). Epävarmuuden vallitessa Euroopan keskuspankki (EKP) nosti merkittävästi vuoden 2022 lopun inflaatioennusteitaan, joiden mukaan keskimääräinen inflaatio tulisi olemaan noin 6 % vuonna 2023 (ks. [2]). EKP:n tuoreimpien vuoden 2023 kokonaistaloudellisten arvioiden mukaan inflaatio tulisi olemaan keskimäärin 5,3 % vuonna 2023, edelleen 2,9 % vuonna 2024 ja 2,1 % vuonna 2025 (ks. [3]). Ilman energian ja elintarvikkeiden hintojen vaikutusta laskettu pohjainflaatio on kuitenkin jatkanut kiihtymistään, ja EKP odottaakin sen olevan keskimäärin 4,6 % vuonna 2023. Tämä on nopeampaa kuin vielä EKP:n joulukuun asiantuntija-arvioissa ennakoitiin. Kokonaisinflaation ennusteen on puolestaan arvioutu jäävän aiempia ennusteita hitaammiksi johtuen energian hintojen odotettua pienemmästä vaikutuksesta (ks. Kuva 1).



Kuva 1 Euroalueen inflaatio yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI) mitattuna.  Lähde: Eurostat.

Vastauksena kiihtyvään inflaatioon keskuspankit kaikkialla Euroopassa, Pohjoismaat mukaan lukien, ovat nostaneet ohjauskorkojaan. Koronnostona jo vuonna 2021 aloittanutta Norjan keskuspankkia lukuun ottamatta keskuspankit ovat reagoineet nostamalla ohjauskorkojaan jyrkästi (Kuva 2) vielä tämänkin vuoden puolella. Euroopan taloudessa eletäänkin aggressiivisinta koronnostosykliä vuosikymmeniin: EKP:n talletuskorko nousi vuodessa noin 350 korkopistettä vuoden 2022 alkuun mennessä (Taulukko 1).

Kuva 2 Keskuspankkien ohjauskorot. Lähde: Tanskan keskuspankin verkkosivusto; EKP:n verkkosivut; Ruotsin keskuspankin verkkosivusto; Norjan keskuspankin verkkosivusto.

Kun otetaan huomioon keskuspankkien viimeaikaiset rahapoliittiset toimet ja viimeaikaisten turbulenttien pankkitapahtumien – kuten Silicon Valley Bankin ja Credit Suissen romahdusten – aiheuttama epävarmuuden lisääntyminen, tulevan talouskehityksen ennustaminen on käynyt entistä vaikeammaksi. 

Tässä monimutkaisessa toimintaympäristössä korostuu pankkien sisäisten menetelmien uudelleenarvioinnin merkitys, sillä näitä käytetään pankkien päätöksentekoprosessin tukena. Monet sisäiset mallit, mukaan lukien käyttäytymis- ja hinnoittelumallit, on kalibroitu toimimaan historiallisen matalassa ja verrattain vakaassa korkoympäristössä. Näiden sopeuttaminen nykytilanteeseen saattaa edellyttää joidenkin mallioletusten uudelleenarviointia sekä selittävien lisämuuttujien sisällyttämistä. Näiden merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan olennaisesti, koska nykyinen korkoympäristömme on varsin erilainen.

Esimerkiksi Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) on todennut, että "pankkien olisi erotettava toisistaan kunkin maturiteettisten talletusten luokan vakaat ja epävakaat osat käyttäen viimeisten 10 vuoden aikana havaittuja volyymimuutoksia" (ks. [4]). Yleisenä perusteluna tälle on, että edelliset 10 vuotta kattavat aikasarjat olisivat riittäviä kuvaamaan koko suhdannesykliä. Mennyt suhdanne ei kuitenkaan välttämättä edusta seuraavaa, koska talous on rakenteellisesti erilainen. Toisin kuin viime vuosikymmenellä, pankkien toimintaympäristössä yhdistyvät nyt sekä korkea inflaatio että heikommat kasvunäkymät.
Inflaation kiihtymisnopeudella ja sitä seuranneella rahapoliittisella reaktiolla – keskuspankkien talletuskorkojen nostoilla – on potentiaalisesti merkittäviä taloudellisia seurauksia pankkien asiakkaille. Tämä puolestaan voi laukaista nopeita muutoksia eri asiakasryhmien käyttäytymisessä. Koska nämä muutokset voivat vaikuttaa sekä laina- että talletuskantaan, pankkien on ensiarvoisen tärkeää reagoida näihin ajoissa. Rahoituslähteiden, kuten asiakkaiden talletusten, likviditeettikäyttäytymisen ymmärtämättä ja suojaamatta jättäminen on osoittautunut kriittiseksi tekijäksi sekä Silicon Valley Bankin että Credit Suissen tapauksissa. Molempien pankkien talletuskanat supistuivat vauhdilla, jota tuskin oli osattu ennakoida.

Taulukko 1 EKP:n talletuskorkotasot (vuodesta 1999). Koronnostojen nykyinen tahti on lähihistoriassa epätavallinen.

Korkea inflaatio vaikuttaa merkittävästi kotitalouksien käyttäytymiseen myös Pohjoismaissa. Inflaation vaikutuksesta reaalitulot heikkenevät lyhyellä aikavälillä, ja toisaalta asiakkaiden asuntojen hinnat laskevat. Tämä voi aiheuttaa monissa kotitalouksissa harkintatauon, joka voi puolestaan näkyä kuluttajien luottamusindikaattorien heikkenemisenä Pohjoismaissa – kuten Kuvasta 3 käy ilmi. 

Vaikka maailmantalouden toimeliaisuus pysyi vuodenvaihteessa vaimeana, lähiajan näkymät ovat kirkastuneet. Tämä on nähtävissä muun muassa EKP:n Talouskatsauksessa ([3]). 

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan ja EKP:n vuoden 2022 lopun arvioiden mukaan kasvun ennustettiin olevan heikkoa vuonna 2023 euroalueella ja kaikissa Pohjoismaissa Norjan taloutta lukuun ottamatta (ks. [3] ja [5]). Maailmantalouden hidastuminen ja mahdollinen "suhteellisen lyhytaikainen ja pinnallinen" taantuma olivat varoittaneet työttömyyden kasvusta ja yritysten maksukyvyttömyydestä. Samaa mieltä oli Financial Stability Review -julkaisu marraskuussa 2022 ([7]) ilmestyneessä numerossaan, jossa korostettiin yritysten ja kotitalouksien lisääntyvää haavoittuvuutta. Tämä haavoittuvuus ilmenee huolimatta niistä monista poliittisista tukitoimenpiteistä, joilla vastattiin "pandemian aiheuttamiin taloudellisen toiminnan häiriöihin".EKP:n tuoreimpien ennusteiden mukaan talouskasvun odotetaan nousevan vuonna 2023 keskimäärin 1,0 prosenttiin. Taustalla ovat toisaalta energian hintojen lasku ja toisaalta euroalueen talouden odotettua parempi resilienssi tässä haastavassa kansainvälisessä ympäristössä. EKP odottaa yhä talouskasvun piristyvän vuosina 2024 ja 2025, mutta kuitenkin joulukuussa ennustettua hitaammin muun muassa rahapolitiikan kiristymisen vuoksi.

Kuva 3 Kuluttajien luottamus kaikkialla Pohjoismaissa. Vaikka kuluttajien luottamuksen perusura on erilainen, on ilmeistä, että luottamus on yleisesti heikentynyt parin viime vuoden aikana. Lähde: Tanskan tilastokeskus – statbank.dk; NIER (Kansallinen taloudellinen tutkimuslaitos), Ruotsi; Tilastokeskus; KANTAR TNS.

Mitä pankkien pitäisi tehdä?

Pankkien tasehallinnasta (ALM) ja riskienhallinnasta vastaavien tahojen tulisi puolestaan alkaa pohtia, miten totutusta eroavat, uskottavat makrotaloudelliset skenaariot voitaisiin huomioida pankkien päätöksenteossa. Arvioimalla makrotaloudellisia oletuksia uudelleen tasehallintamalleissaan – erityisesti stressitestien osalta – pankkien tasehallintakomiteat (ALCOt) ja toimiva johto voivat tehdä paremmin perusteltuja päätöksiä ja hallita paremmin riskejään nykyisessä dynaamisessa ja epävarmassa ympäristössä. Tämä voi myös auttaa niitä arvioimaan korkoriskin kasvun vaikutusta eri liiketoiminta-alueilla erilaisissa olosuhteissa, täyttämään sääntelyn asettamat odotukset ja vaatimukset (ks. [4], [6]) ja yksilöimään mahdolliset haavoittuvuudet tietyissä markkinaolosuhteissa. 

Toinen huolenaihe liittyy ALM- ja suojaussuunnitelmissa käytettyihin käyttäytymismalleihin, jotka linkittyvät sekä strategiseen että taktiseen päätöksentekoon. Kuten edellä todettiin, mallien perustaminen viimeaikaisiin historiallisiin tietoihin luo lähes varmasti ongelmia johtuen suurista makrotaloudellisista muutoksista. Aiemmin tehdyt mallinnusoletukset saattoivat johtaa vinoumiin, jotka johtavat ongelmiin otoksen ulkopuolisissa toteutumatesteissä ja mahdollisesti jopa virheelliseen päätöksentekoon. Toisaalta ALM-toimintojen, jotka ovat tietoisia mallinnusoletustensa vaikutuksesta ja arvioivat ennakoivasti malliensa asianmukaisuutta, pitäisi saada enemmän tietoa pankin positioinnin houkuttelevasta riskihyötysuhteesta päätöksentekonsa tueksi. Tästä syystä kannustamme voimakkaasti asiakkaitamme arvioimaan käyttäytymismallejaan uudelleen ja kiinnittämään enemmän huomiota niiden taustalla oleviin oletuksiin. Erityisen aggressiiviset käyttäytymismallit, jotka perustuvat yksinomaan historiallisiin tietoihin, eivät välttämättä ole käyttökelpoisia nykyisessä ympäristössä, jossa korot vuosikausia kestäneen vakauden jälkeen ovat lähteneet jyrkkään nousuun. 

Pankkien kannalta ratkaisevan tärkeää on joustava mallinnuskehikko, joka mahdollistaa erilaisten oletusten ja skenaarioiden hyödyntämisen. Näin pankit voivat arvioida tarkemmin mahdollisia skenaarioita ja niiden vaikutuksia. Tämä lähestymistapa voi auttaa pankkeja saamaan kattavamman kuvan riskeistään ja tunnistamaan mahdolliset haavoittuvuudet ennen kuin niistä tulee ongelmallisia, mikä johtaa viime kädessä parempaan päätöksentekoon ja riskienhallintaan. Lisäksi mallien läpinäkyvyyden ja ymmärrettävyyden varmistamiseksi pankkien olisi löydettävä tasapaino monimutkaisuuden ja helppokäyttöisyyden välillä. Liian monimutkaiset lähestymistavat voivat osaltaan heikentää mallien läpinäkyvyyttä, mikä taas hämärtää taustalla olevia riskejä sekä niiden mahdollisia vaikutuksia hankaloittaen päätöksentekoa.

On ensiarvoisen tärkeää arvioida, ovatko pankit luoneet malliensa ympärille vahvan ja toimivan hallinnon, ja seuraavatko ne aktiivisesti näiden suorituskykyä ajan mittaan. Tämä on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että pankit voivat tunnistaa malliensa haavoittuvuudet tai heikkoudet ja tarvittaessa vastata muuttuvan toimintaympäristön luomiin haasteisiin. Toimiva mallien hallinnointi auttaa myös varmistamaan, että mallit ovat läpinäkyviä, luotettavia ja yhdenmukaisia pankin yleisen riskienhallintastrategian kanssa.

Pankeilla on käytettävissään laaja valikoima analyysimenetelmiä ja paljon tarvittavaa tietoa, joiden avulla voidaan määritellä toimivat seurantakehykset sekä malleille että liiketoiminnalle. Tähän kehykseen tulisi sisällyttää muun muassa pankkitoiminnan haavoittuvuuksien seurantaan suunniteltuja varhaisvaroitusindikaattoreita.

Mallintamisen kannalta kriittisiä alueita, jotka pankkien tulisi ottaa huomioon mallinnuksensa arvioinnissa ja kehittämisessä, ovat erityisesti:  

• Asuntolainojen ja lainojen ennakkomaksukäyttäytyminen. Lainojen ennakkomaksun kannalta korkojen kehitys on tyypillisesti ollut keskeinen tekijä Pohjoismaissa. Pankin taseprofiilin ja siten myös suojauspäätösten kannalta on ratkaisevan tärkeää arvioida tekijöitä ja kannustimia, jotka johtavat asiakkaiden halukkuuteen hakea jälleenrahoitusta. Jotkut pankit saattavat jopa pyrkiä ennakoivasti kannustamaan asiakkaitaan hakemaan jälleenrahoitusta kampanjoiden avulla vakauttaakseen ALM-profiiliaan. 
• Vakaa rahoitus maturiteeteista riippumattomista talletuksista. Pankeilla on taipumus luottaa historiallisiin tietoihin jatkuvien tilien mallintamisessa. Koska korkoympäristö on ollut alhainen viimeiset 10–15 vuotta, talletusasiakkailla on ollut taipumus kerätä ylimääräistä likviditeettiä käyttelytileilleen. Sen vuoksi pankkien operatiivisia tarpeita kattavista varoista on tullut käytännössä erottamattomia niiden muusta, ylimääräisestä likviditeetistä ja käteisvaroista. Nämä varat ovat siten nykytilanteessa luonteeltaan oletettua epävakaampia, koska ylimäärästä likviditeettiä ei ole erotettu vakaammasta talletus- ja käteisvarallisuudesta. Mallinnuksen kannalta olennaiseksi haasteeksi nouseekin tämän vakaan ja epävakaan osuuden erottaminen toisistaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.
• Erääntymättömien talletusten siirtokannustin kasvaa. Viime vuosien aikana pankit ovat maksaneet talletuksista historiallisen alhaista, jopa olematonta, korkoa. Siksi asiakkaiden kannustin siirtää rahansa käyttötileiltä säästötileille on ollut varsin rajallinen. Itse asiassa monet säästötuotteet ovat poistuneet pankkien tuotetarjonnasta. EKP:n nostaessa talletuskorkoja odotamme säästötuotteiden osuuden ja merkityksen kasvavan. Tämän taustalla on odotus siitä, että asiakkaat kokevat houkuttelevaksi siirtää ylimääräistä likviditeettiään korkeamman tuoton säästötileille tai jopa kiinteäkorkoisiin velkapapereihin. Sen lisäksi, että tällä on aitoja vaikutuksia pankin omiin rahoituskustannuksiin, tätä siirtymää sekä sen vaikutuksia on tärkeää arvioida myös riskimallinnuksen näkökulmasta, kuten sääntelyviranomaiset edellyttävät (ks. [6], 112 artiklan c alakohta).
• Talletusten hinnoittelustrategia. Korkojen noustessa pankkien hinnoittelukomiteoihin kohdistuu yhä enemmän paineita uudelleenarvioida talletusten hinnoittelukehystä ja -strategiaa. Riskienhallinnan näkökulmasta pankkien haasteina ovat sekä talletuskorkojen sopeutumisnopeus että tämän vaikutus pankin korkokuluihin. On kohtuullista olettaa, että jos markkinakorkojen ja pankkien tarjoamien talletuskorkojen välinen ero kasvaa liian suureksi, talletuskanta lähtee supistumaan. Tämä puolestaan johtaa likviditeettiriskin kasvuun. Toisaalta pankit, jotka ovat liiketoimintamielessä vahvasti riippuvaisia talletuksista, saattavat alkaa kärsiä talletuskannan liiallisesta kannattavuudesta (sisäisen hinnoittelun näkökulmasta), koska markkinakorot ovat nousseet nopeammin kuin talletusvaroista maksettavat korot. On tärkeää, että pankit puuttuvat tähän kehitykseen, koska se voi mahdollisesti luoda harhaanjohtavia kannustimia liiketoiminnalle. 

Tulevaisuudenkestävät käyttäytymismallit ja päätöksenteko

Vaikka edellä mainitut haasteet ovat pankkien kannalta olennaisia, on huomioitava, että niitä ei voida arvioida erillään pankkien muusta toiminnasta. Tämä on ilmeistä esimerkiksi arvioitaessa säästötuotteiden uudelleen käyttöönottoa ja eri talletustyyppien välisten siirtymien uudelleenmallintamista, kuten edellä esiteltiin. On oletettavaa, että pankkien nostaessa määräaikaistalletusten korkoja houkuttelevimmiksi, osa pankin asiakkaista päätyy siirtämään varoja käyttötileiltään määräaikaistalletuksiin. Pankkien asiakaskannasta saattaa näin erottua tuottohakuinen segmentti, jonka olemassaolosta ei kuluneella vuosikymmenellä ollut mitään viitteitä.

Toisaalta talletuskorkojen uudelleenhinnoittelun nopeus saattaa vaikuttaa pankin kokonaistalletuskannan vakauteen. Parempaa tuottoa jahtaavat asiakkaat saattavatkin vetää varansa pankista kokonaan ja siirtyä kilpailijoiden asiakkaiksi, jos korkoja nostetaan olennaisesti muita pankkeja hitaammin. Toisaalta taas aggressiivisempi uudelleenhinnoittelu ja täten houkuttelevammat talletuskorot eivät välttämättä ole ongelmattomia ratkaisuja. Nämä toimet saattavat nimittäin nostaa rahoituskustannuksia ja vaikuttaa näin pankin ALM-profiiliin, suojauspäätöksiin (ml. kaupankäyntikustannukset) ja jopa luoda vääriä kannustimia. Nämä ovat eräitä merkittäviä haasteita, joiden kanssa ennakoimme pankkien tasapainottelevan lähitulevaisuudessa.

Pankkien on lisäksi pohdittava uudelleen sekä liiketoimintamallejaan että strategista asemaansa markkinoilla. On toisin sanoen välttämätöntä, että pankin rahoitusstrategiaa määriteltäessä nojaudutaan ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon, jotta voidaan navigoida makrotaloudellisissa ja geopoliittisissa myrskyissä olosuhteissa korkokatteiden säilyttämiseksi. Velkapuoleen kohdistuvissa analyyseissä ja liiketoimintapäätöksissä pankeilla olisi luonnollisesti huomioitava myös varoihin liittyviä näkökohtia. On tärkeää, että pankit ovat tietoisia lainasalkkunsa kasvuodotuksista. Vaikka taantuman myötä pankkien talletuskanta pienenisi, on mahdollista, että samanaikainen lainakannan supistuminen vaimentaisi tämän tasehallinnallisia vaikutuksia. Yleisemmällä tasolla on olennaista arvioida, onko pankeilla ja ALCO:lla käytössään asianmukaiset keinot ja mallit, joiden avulla ne voivat ennakoida tulevaa ja varautua edessä oleviin muutoksiin.

Navigoidakseen tässä haastava geopoliittisessa ja makrotaloudellisessa aallokossa, pankkien tulisi siis kyetä huomioimaan moniselitteisiä syyseuraussuhteita ja niiden vaikutuksia. Nämä haasteet tuovat kuitenkin mukanaan myös mahdollisuuksia. Näiden hyödyntämiseksi pankkien tulisi toimia ennakoivasti sen sijaan, että ne tyytyisivät vain reagoimaan toimintaympäristönsä muutoksiin.

Haluatko keskustella lisää?

Treasury & ALM -asiantuntijoiden verkostomme tarjoaa asiantuntevaa ohjausta ja tukea asiakkaille kaikkialla Pohjoismaissa ja koko Euroopassa. Me Deloittella olemme onnistuneet auttamaan pohjoismaisia ja eurooppalaisia pankkeja rakentamaan vankkoja ALM- ja käyttäytymismallinnuskehyksiä ja navigoimaan monimutkaisessa sääntely-ympäristössä. Laajan kokemuksemme ja rahoitusympäristön syvällisen tuntemuksemme ansiosta olemme luotettava kumppani niille, jotka haluavat pysyä käyrän edellä ja menestyä nykypäivän dynaamisessa pankkiympäristössä, erityisesti nousevan inflaation ja korkojen edessä.
 

___________

Viittaukset

[1] Tanskan keskuspankki (2023). Inflaatio – miksi se nousi ja mitkä ovat tulevaisuuden ajurit? 

[2] Talouskatsaus numero 8, 2022

[3] Talouskatsaus numero 2, 2023

[4] BIS (2016). Pankkitoiminnan korkoriskiä koskevat standardit.

[5] Kansainvälinen valuuttarahasto (2022). Maailman talousnäkymät, lokakuu 2022. 

[6] EPV/GL/2022/14. FINAL Raportti kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista aiheutuvan korkoriskin ja luottomarginaaliriskin hallintaa koskevista ohjeista.

[7] EKP (2022).  Rahoitusjärjestelmän vakautta käsittelevä selonteko, marraskuu 2022.