Euroopan parlamentin ja neuvoston huhtikuussa antama niin kutsuttu pakoterikosdirektiivi pyrkii varmistamaan yhteisen lähestymistavan EU:n pakotteiden rikkomista koskevien rikosten määritelmiin ja niistä säädettäviin rangaistuksiin. Direktiivin tavoitteena on harmonisoida EU:n pakotteiden rikkomisen seuraamukset ja rikokset. Tarkoituksena on tehostaa pakotteiden noudattamista saattamalla pakotteiden rikkominen rangaistavaksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja asettamalla rangaistussäännöksille yhtenäinen unionilaajuinen minimitaso.
Taustalla on Euroopan komission havainto siitä, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja pakotteiden rikkomiseen liittyvien rikosten määritelmissä ja seuraamuksissa. Kyseisiä rikoksia ei komission mukaan myöskään tutkita ja syytetä riittävän tehokkaasti.
Direktiivi koventaa rangaistuksia
Direktiivin myötä rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusina rikoksina säännökset pakoterikoksesta, törkeästä pakoterikoksesta, tuottamuksellisesta pakoterikoksesta ja pakoterikkomuksesta.
Näistä rikoksista jäsenvaltioiden on määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Luonnollisille henkilöille enimmäisseuraamukseksi on voitava määrätä vankeusrangaistus pakotteiden tahallisesta rikkomisesta.
Lisäksi pakoterikoksen, törkeän pakoterikoksen ja tuottamuksellisen pakoterikoksen osalta myös oikeushenkilöön sovelletaan rangaistusvastuuta. Näissä rikoksissa yhteisösakon maksimimäärä olisi viisi prosenttia oikeushenkilön liikevaihdosta, kuitenkin vähintään 850 000 ja enintään 40 miljoonaa euroa. Tämä poikkeaa yhteisösakon yleisestä enimmäismäärästä, joka on 850 000 euroa. Lisäksi niin kutsuttua ilmoittajansuojelulakia sovellettaisiin pakotteiden rikkomisesta ilmoittaneiden henkilöiden suojeluun.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan toukokuussa 2025, jolloin direktiivi on viimeistään pantava täytäntöön.
Yhtiöiden on viimeistään nyt hyvä ottaa huomioon, että heillä on asianmukaiset prosessit ja työkalut lain vaatimusten täyttämiseksi.
Pakotteiden hallinta on usein keskeinen osa kolmansien osapuolten riskienhallintaa. Riskienhallintatyö edellyttää yhteistyötä liiketoimintayksiköissä ja niiden erityispiirteiden huomiointia, mutta myös laaja-alaisempaa pohdintaa tuotettavasta datan laadusta ja olemassa olevan IT-arkkitehtuurin kyvykkyyksistä.
In English
The EU's new Directive on the Criminalization of EU Sanctions Violations enhances compliance with sanctions
The Directive on the Criminalisation of EU Sanctions Violations, adopted by the European Union in April, aims to ensure a common approach to the enforcement of EU sanctions. The objective of the directive is to harmonise and establish common rules concerning the definition of criminal offences and penalties for the violation of EU sanctions. The purpose is to enhance compliance with sanctions by criminalising the violation and circumvention of sanctions in all EU Member States and setting a uniform minimum level of penalties.
The Directive was introduced to address the significant variations in national systems for criminal offences, enforcement, and penalties due to the lack of harmonisation at the EU level. The European Commission has also observed that criminal offences related to violations of EU sanctions are not being investigated and prosecuted with sufficient effectiveness.
The Directive raises the penalties
The Directive proposes the introduction of new criminal offences into the Criminal Code, including provisions for sanctions crime, aggravated sanctions crime, negligent sanctions crime, and sanctions violation.
Member States are mandated to impose effective, proportionate, and dissuasive penalties for sanctions violations. For natural persons, the maximum penalty for the intentional violation of sanctions can be imprisonment.
Additionally, legal persons can also be held criminally liable for sanctions crime, aggravated sanctions crime, and negligent sanctions crime. In these cases, the maximum fine would be five percent of the legal person's turnover, with a minimum of 850 00 euros and a maximum of 40 million euros. Furthermore, the so-called Whistleblower Protection Act would apply to individuals who report sanctions violations.
The Directive is to be transposed to into national law by May 2025.
It is advisable for companies to ensure they have appropriate processes and tools in place to comply with the law. Sanctions management is often a crucial component of third-party risk management. Effective risk management requires collaboration within business units, consideration of their specific characteristics, and a broader reflection on the quality of the data produced and the capabilities of the existing IT architecture.
Contact us
Päivikki Sieppi
Päivikki Sieppi työskentelee Deloitten Forensic-palveluissa juristina ja on erikoistunut whistleblowing-toimeksiantoihin, väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseen ja tutkintaan sekä yritysetiikan ja vaatimustenmukaisuuden kehittämiseen. Hänellä on kokemusta erilaisista forensic-toimeksiannoista ja riskienhallinnan projekteista sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Briefly in English Päivikki Sieppi works in Deloitte’s Forensic services as a lawyer and is specialized in whistleblowing services, corporate fraud prevention and investigation and ethics & compliance matters. She has versatile experience in Forensic and risk management related engagements both in the private and public sector.