Lauri Byckling | Blogi | Deloitte Finland

Näkökulmia

Henkilökohtainen viisivuotissuunnitelma – intoa uuteen kisakauteen (ja kesäkauteen)

Blogi: Lauri Byckling

Tuntuuko sinustakin, että elämä kulkee sykleissä? Antroposofi Rudolf Steiner puhui ihmisen elämän rytmittymisestä seitsemän vuoden sykleihin. Hektiseen nykyaikaan ja omaan kärsimättömään luonteeseeni istuu ehkä vielä paremmin ajatus viiden vuoden jaksoista. Työuraani on leimannut ajatus siitä, että vaikka oma rooli tuntuisi hyvältä, suunnilleen mainitun vuosimäärän jälkeen kannattaa hankkiutua uusiin tehtäviin.

Uuden roolin alkuvaiheessa on innostusta yleensä paljon, mutta kokemusta vähän. Ajan mittaan karttuu kokemusta, mutta into saattaa samojen asioiden toistuessa muuttua rutiiniksi. Tällöin on aika alkaa etsiä uusia haasteita ja töniä itseään pois mukavuusalueelta, ellei ympäristö ole jo siihen mennessä tehnyt sitä puolestasi. Sopivin välein tapahtuvilla urasiirtymillä saadaan aikaan tasapainoa innostuksen ja kokemuksen kesken, jolloin kyseessä on ”win-win” niin itselle, organisaatiolle kuin työympäristölle.

Oman työurani ensimmäinen tällainen tönäisy tuli kuudentena konsulttivuotenani, kun näin Hesarin työpaikkailmoitussivuilla koko sivun levyisen julistuksen ”Deloitte Consulting on rantautunut Suomeen”. Vaikka olin tyytyväinen silloisiin töihini, olin kuitenkin tallannut aikani jo samaa polkua ja uudet mahdollisuudet kiinnostivat. Vaikka Deloitte oli Suomessa tuntematon ja aivan alkutekijöissään - tai ehkä juuri siksi - innostuin nuoren miehen riskinottomielellä laittamaan työhakemuksen vetämään. Seuraavana syksynä olinkin jo käynnistämässä Deloitten teknologiakonsultointia Suomessa.

Sopivin välein tapahtuvilla urasiirtymillä saadaan aikaan tasapainoa innostuksen ja kokemuksen kesken, jolloin kyseessä on ”win-win” niin itselle, organisaatiolle kuin työympäristölle.

Vaikka työnantajani on tuon kyseisen tönäisyn jälkeen pysynyt samana 20 vuoden ajan, olen aina keskimäärin 5 vuoden välein hakenut ja saanut päähäni uusia hattuja ennen kuin edelliset ovat alkaneet liiaksi hiertää. Jokainen jakso on ollut omalla tavallaan antoisa ja ainutlaatuinen sekä antanut eväitä seuraaviin tehtäviin. Osan asiakkaista ja kollegoista kanssa olen myös saanut työskennellä ja kasvaa pitkään, parhaimmillaan jopa noiden 20 vuoden ajan, mikä on tuonut jatkuvuutta vaihtelun tasapainoksi.

Mistä löytää uutta intoa seuraavalle kisakaudelle nykyisissä tehtävissä?

Mutta entä sitten, kun viisi vuotta on täynnä nykyisessä tehtävässäsi, etkä löydä tai tule kutsutuksi sellaiseen tehtävään, johon haluaisit seuraavaksi siirtyä? Ja kun ihmiset ympärilläsikään eivät ainakaan suoraan anna palautetta, että olisi lähdön aika? Mistä löytää uutta intoa seuraavalle kisakaudelle nykyisissä tehtävissä? Yksi mahdollisuus on tehdä tilapäinen irtiotto ja järjestää itselleen sapattivapaa. Elämänrytmin hidastaminen, maisemien vaihtaminen ja etäisyyden ottaminen arkeen voivat tuoda aivan uusia näkökulmia, energiaa ja motivaatiota, vaikka palaisikin aiempaan työtehtävään. Monelle sapattivapaa tarkoittaa puolen tai täyden vuoden poissaoloa, mutta ehkä lyhyemmässäkin ajassa saa yhtä hyvän vaikutuksen.

Päätin tönäistä itseni tänään parin kuukauden sapattivapaalle. Olen töissä taas 27.8. – toivottavasti uusia näkökulmia, energiaa ja motivaatiota löytäneenä. Hyvää kesää kaikille!

Oliko tieto hyödyllistä?