Insights

Rahanpesua vahinkovakuutuksilla?

Blogi: Antti Kalliokoski ja Juha Hyttinen

Rahanpesulain uudistuksen velvoitteet vahinkovakuuttajille keskusteluttavat Suomessa. EU:n neljäs rahanpesudirektiivi ei suoraan edellytä vakuutusalan ottamista ilmoitusvelvollisten organisaatioiden joukkoon, mutta Suomessa ollaan kuitenkin ottamassa tiukempaa linjaa. Suomen tiukempaa kantaa perustellaan esimerkiksi sillä, että terroristit rahoittavat toimintaansa jatkuvasti uusin keinoin – siksi markkinatoimijoidenkin on oltava aina askel edellä.
 

Kevennetystä tuntemismenettelystä luovutaan

Suomessa vahinkovakuuttaminen otettiin rahanpesulainsäädännön piiriin jo vuonna 1998 ja työeläkevakuuttaminen vuonna 2008. Nykyisen vuonna 2008 voimaan tulleen rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisten toimijoiden on tunnettava asiakkaansa ja Customer Due Diligence (CDD) on lain keskeinen velvoite. Lakiin jätettiin mahdollisuus kevennettyyn tuntemismenettelyyn kun rahanpesun tai terrorisminrahoituksen riskin katsottiin olevan riittävän alhainen

Kevennetty tuntemismenettely on ollut mahdollinen, kun:

  1. Vakuutuskauden yhteenlasketut vakuutusmaksut jäävät alle 1 000 euroon tai kertavakuutusmaksu alle 2 500 euroon.
  2. On kyse lakisääteisestä työeläke- tai yrittäjäeläkevakuutuksesta, kun siihen ei liity takaisinostoehtoa tai sitä ei voida käyttää lainan vakuutena.
  3. On kyse tietyistä työntekijöille tarjotuista eläke-, eläkkeelle siirtymis- tai vastaavista järjestelyistä.  

Esityksessä uudeksi rahanpesulaiksi (HE 228/2016) on yhtenä tavoitteena ollut ilmoitusvelvollisten vaatimusten ja valvonnan harmonisointi ja poikkeuksia on vähennetty. Vakuutusalan toimijoita huolestuttaa erityisesti, että ensimmäisen kohdan poikkeuksia ollaan poistamassa.   
 

Onko rahanpesuriski todella kohonnut?

Neljäs rahanpesudirektiivi muuttaa toimintatapaa aiempaa riskiperusteisemmaksi sekä viranomaisten että valvottavien osalta.

Deloitten näkemyksen mukaan riskejä voidaan tarkastella huomioiden niin tuotteiden ja palveluiden kuin eri asiakassegmenttien riskitasot. Esimerkiksi henkilöasiakkaille myönnettävien kotivakuutusten, eläinvakuutusten tai useimpien lakisääteisten vakuutusten osalta on kuitenkin vaikea nähdä kohonnutta rahanpesuriskiä. Yritysvakuuttamisen osalta keskimääräisen riskitason voi olettaa olevan korkeampi muun muassa vakuutusmaksujen suuremman koon ja omistajatahojen moninaisuuden takia. Kysymys kuuluu onko riskitaso niin korkea, että se vaatisi asiakkaan rahanpesulain mukaista tuntemista tai tiukennettuja PEP-kysymyksiä?  

Vakuutusala ei nouse erityisesti esiin Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kansallisessa riskiarviossa 2015. Keskeiset riskikohteet liittyvät kiinteistösijoituksiin, käteisrahan kuljetuksiin, peiteyhtiöihin, verkkoasiointiin, vertaislainoihin ja rahankeräykseen sekä asiakasvaratileihin.

Vakuutusyhtiöt ovat kyllä ilmoituksia tehneet, mutta tilastoiduista ilmoituksista ei ole eritelty esimerkiksi henki- ja vahinkovakuutustoiminnan ilmoituksia. Lisäksi Rahanpesun selvittelykeskukseen ilmoitetaan esimerkiksi ajoneuvovakuuttamisen osalta, kun epäillään että ajoneuvon tosiasiallinen käyttäjä on rikollinen tai, kun asiakkaalla on liiketoimintakielto. Vakuutusalalla henkivakuutusten tai vaikkapa varainhoidon tuotteiden kuulumisessa rahanpesulainsäädännön piiriin ei nähdä niinkään ongelmia, mutta vahinkovakuuttaminen hiertää.
 

Erityisesti PEP-laajennus puhututtaa

Vakuutusalalla erityisen ongelmallisena nähdään poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden (Political Exposed Person, PEP) käsitteen laajentaminen rajojen ulkopuolisista henkilöistä myös kotimaisiin henkilöihin ja laajemmin myös vahinkovakuuttamiseen. Muun muassa Finanssialan Keskusliitossa vahinkovakuuttamisen kuuluminen yleensäkin rahanpesulainsäädännön piiriin nähdään ylisääntelynä ja riskiperusteisen ajattelun vastaisena.

Vakuutusalalla on arvioitu, että uuden määritelmän mukaan PEPien lukumäärä olisi Suomessa noin 10 000. Rahanpesukyselyjen määrä nousisi merkittäväksi, kun kysely laajennetaan myös kooltaan pienempiin vahinkovakuutuksiin. Tämä nähdään asiakkaille turhana vaivaamisena ja toisaalta vakuutusalalla arvioidaan että vakuutusyhtiöille (erityisesti pienemmät toimijat) aiheutuu pieneen riskiin nähden kohtuuttomat kustannukset. Suomen osalta riskiä pienentää myös se, että kuulumme tutkitusti maailman vähiten korruptoituneisiin maihin.

Rahanpesulakiesityspaketti on valiokuntakäsittelyssä Eduskunnassa ja kesäkuun 2017 loppuun mennessä viimeistään selviää millaisia velvoitteita se pitää sisällään vahinkovakuuttamisen osalta. Jäämme odottamaan tuloksia mielenkiinnolla!

Oliko tieto hyödyllistä?