Näkökulmia

This time it's different

Blogi: Ilkka Huikko

Aiempien nousukausien jatkuttua kuumimmillaan yleinen fraasi on ollut ”This time it’s different”. Lauseen takaa löytyy perusteluja siitä miksi juuri tällä kertaa huipputasolle nousseet pörssikurssit ovat kestävällä tasolla. Kuinka talouden fundamentit ovat muuttuneet. Kunnes sitten romahdus on tullut puun takaa

24.3.2020 - Olemme juuri kokeneet pörssiromahduksen. Nyt kukaan ei kuitenkaan väittänyt tämän kerran olevan erilainen. Pikemminkin päinvastoin. Jo ennen romahdusta yleinen konsensus oli pitkään, että suhdanne ei voi jatkua enää kauan. Reilusti yli vuosi sitten puhuttiin jo ”kuolleen kissan pompusta”. Miten tähän päädyttiin? Vuoden 2008-09 finanssikriisin jälkeisessä maailmassa korkotuotot eivät enää tarjonneet – lukuun ottamatta varsin korkeariskisiä yrityslainoja - realistista vaihtoehtoa osakesijoittamiselle. Samaan aikaan rahaa oli liikkeellä paljon ja sillä ei ollut hintaa. Raha kanavoitui osakkeisiin (ja kiinteistöihin), mikä puski kursseja ylöspäin. Myös indeksirahastoihin sijoittamisen ja ETF-sijoittamisen kasvu lisäsi itseään ruokkivaa nousua vahvistuvaa rakennetta markkinoilla, ja omaan lukuunsa tradingia tekevien tahojen pitkälle viritetyt robottialgoritmit edelleen sitä boostasivat. Kaikki tiesivät, ettei tämä voi loputtomiin jatkua. Kukaan ei vain tiennyt miten ja miksi markkina kääntyisi härästä karhuun.

Sitten se tuli: Korona / Corona / COVID-19 / C-19. Se tuli puskista kuten aikanaan ne lentokoneet, jotka lensivät World Trade Centeriin – ja jotka puhkaisivat kaksoistornien seinien ohella lopullisesti myös Internet-start-upien nostattaman nettikuplan. Finanssikupla oli tuolloin todellinen. Kuplan laukaissut tekijä oli yllättävä ja muutti maailmaa. Mutta lukuun ottamatta amerikkalaisia ja erityisesti New Yorkin asukkaita, jatkoimme elämäämme melko normaalisti. Maailma ympärillämme alkoi silti muuttua tuosta hetkestä alkunsa saaneen tapahtumasarjan seurauksena.

Vuonna 2008 finanssikupla oli paljon, paljon suurempi. Amerikkalaisilla sub-prime -steroideilla pumpattu finanssimarkkina sai eräänlaisen sydänhalvauksen Lehman Brothersin kaatuessa. Kukaan ei luottanut kehenkään ja rahan virtauksen loppuminen oli hyvin vähällä kaataa koko reaalitalouden. Tilanne oli eräänlainen sukupolvemme Kuuban kriisi. Taitamattomammalla tilanteen hoidolla koko maapallo olisi saattanut palata vaihdantatalouteen ja siitä seuraavaan sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen sekasortoon. Mutta koska tilanne saatiin rajattua finanssisektoriin, vaikutukset ihmisten jokapäiväiseen elämään olivat - taas: Amerikan ulkopuolella - lopulta melko vähäiset siitä huolimatta, että Suomen BKT supistui ja maamme juuttui 10 vuodeksi hitaan kasvun maailmaan.  

Nykyinen tilanne on sikäli erikoinen, ettei se – kovista alkuperäisistä arvopaperimarkkinan kurssitasoista huolimatta – ole pohjimmiltaan finanssikriisi. Se on reaalitalouden kriisi, jonka sytyttäjä on pandemia. Sukupolvikokemuksena C-19 on eräänlainen Espanjan tauti, vaikkakaan ei ainakaan vielä – Luojan kiitos – niin tappava. C-19 toimii samalla välittäjäaineena finanssimarkkinan ja reaalitalouden välillä siirtäen infektiota molempiin suuntiin. Ensin arvopaperimarkkinat notkahtivat C-19:n leviämiseen liittyneiden uutisten aiheuttamien pelkojen siivittämänä. Pelkojen osoittauduttua todeksi, reaalitalous ottaa nyt kovaa iskua globaalisti. Ja tällä kertaa jokapäiväinen arki on häiriintynyt isosti myös Amerikan ulkopuolella, kuten kaikki hyvin tiedämme. Finanssimarkkina heijastelee kullakin hetkellä sitä odotettua lommoa, jonka reaalitalous muuttuneen arjen myötä saa. Samalla finanssisektori valtioiden ja keskuspankkien tukemana yrittää parhaansa mukaan lievittää ja parantaa tilannetta.

Pankit ovat tällä kertaa kiistattomasti hyvien puolella. Pankit eivät ole ennen tätä kriisiä löysäilleet myöntäessään luottoja. Pankkien vakavaraisuus on paljon parjatun sääntelyn ansiosta huomattavasti paremmalla tasolla kuin finanssikriisin aikaan. Finanssikriisin koulimat keskuspankkiirit ovat olleet valmiita toimimaan nopeasti. Poliitikot Suomessa ovat löytäneet hyvin löytäneet yhteisen askelluksen. Yhteen hiileen puhaltaminen toimii. Pankeilla on nyt iso työ myöntäessään lyhennysvapaita ja muita helpotuksia yritys- ja kotitalousasiakkailleen C-19:n aiheuttamissa operatiivisesti hankalissa olosuhteissa. Samalla pankit ovat varmasti piinallisen tietoisia siitä, että nyt voidaan olla synnyttämässä ongelmaa, josta pankkeja voidaan jatkossa arvostella ilman niiden omaa syytä.

Kun pääsemme aikanaan C-19:n akuuttitilanteesta yli ja tomu alkaa laskeutua, alamme vasta nähdä kirkkaasti, mikä reaalitaloutemme puolustamisen hinta todellisuudessa on. Parhaassa tapauksessa ollaan tilanteessa, jossa valtaosa yrityksistä pystyy jatkamaan toimintaansa normaalisti. Pahimmassa tapauksessa kriisi ajaa kaikista tukitoimista huolimatta ison osan yrityksistä heikkoon tilanteeseen siten, että koemme yhtäältä konkurssiaallon ja siitä seuraavan työttömyyspiikin ja toisaalta osa yrityksistä jatkaa kituuttaen eteenpäin varsin heikoin toimintaedellytyksin ja mahdollisesti kriisiytyen tulevaisuudessa. Jos pahin skenaario toteutuu, koemme pankkikriisin vasta 2-3 vuotta C-19:n jälkeen.      

This time it’s really different. Mutta tästäkin selvitään.

 

Blogi julkaistu ensimmäisen kerran Linkedinissä 20.3.2020.

 

 

Oliko tieto hyödyllistä?