Basel 3.1:n vaikutus pääomavaatimuslaskentaan

Basel-uudistuksen vaikutus luottoriskiin

Luottoriskin standardimenetelmä

Luottoriskin standardimenetelmän tarkkuus ja riskien erittelykyky kehittyvät Basel -sääntelykehikkoon tulevien uudistusten myötä. Sääntelyviranomaiset kalibroivat uudelleen riskipainoja nykyisille riskiluokille sekä ottavat käyttöön kolme täysin uutta vastuuluokkaa: i) katetut joukkovelkakirjalainat (covered bonds), ii) hanke-, esine- ja hyödykerahoitus ja iii) maanhankinta, kehitys ja rakentaminen.

Katettuja joukkovelkakirjalainoja käytetään laajalti Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa. Basel 3 -säännösten täytäntöönpano EU-tasolla (CRR2) tarjoaa jo nyt Basel 3.1 -pakettia edullisemman RWA-kohtelun katetuille joukkovelkakirjalainoille. Uusien EU-tason sääntöjen (CRR3) odotetaan sisältävän aikaisempaa enemmän riskipainoluokkia, jotka johtavat keskimääräisten pääomavaatimusten laskuun katettujen joukkolainojen osalta.
Nykyisiin riskiluokkiin tehtäviin muutoksiin kuuluu yksityiskohtaisempien riskipainojen käyttöönotto asuinkiinteistöjen (RRE) ja liikekiinteistöjen (CRE) osalta. Uudet riskipainot perustuvat vastuun laina-arvoon (Loan-to-Value). Muutosten vaikutus Pohjoismaisella tasolla riippuu kunkin yksittäisen pankin salkkukoostumuksesta lainavakuuksien osalta.

Yksityiskohtaisempia riskipainoja sovelletaan myös sellaisiin yritysvastuisiin, joilla on ulkoinen luottoluokitus. Luottoluokille BBB+ ja BBB- kuuluville vastuille asetetaan erillinen nykyistä alempi riskipaino, mikä tulee laskemaan luottoluokitettuihin vastuisiin liittyviä keskimääräisiä pääomavaatimuksia.

Luottoriskin sisäisten mallien menetelmä (IRB)

Luottoriskin sisäisten mallien edistyneen lähestymistavan (A-IRB) soveltamisalaa supistetaan Basel 3.1 -uudistusten myötä. Pankkien on sovellettava joko luottoriskin sisäisten mallien perusmenetelmää (F-IRB) tai standardimenetelmää suuriin ja keskisuuriin yrityksiin, pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin liittyvien vastuiden arvioinnissa. Lisäksi maksukyvyttömyystilanteen kokonaistappioiden (LGD) taso F-IRB-mallissa ja maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) riskiparametrilattia A-IRB-malleissa kalibroidaan uudelle tasolle. Täysin uudet riskiparametrilattiat otetaan käyttöön A-IRB-malleissa sekä maksukyvyttömyystilanteiden kokonaistappioille (LGD) että maksukyvyttömyyshetken kokonaisvastuille (EAD). Riskipainotettujen vastuiden (RWA) kasvun kompensoimiseksi IRB-kerroin (scaling factor) poistetaan. Kertoimen arvo on tällä hetkellä 1.06.

Uudet tuloslattiaa (output floor) koskevat vaatimukset

Luottoriskin sisäisten mallien menetelmää (IRB) soveltavat pankit ovat velvoitettuja laskemaan erillisen pääomavaatimusten vähimmäistason luottoriskin standardimenetelmällä (jota kutsutaan yleisesti `tuloslattiaksi´). Tuloslattia tulee olemaan prosenttiosuus niistä pääomavaatimuksista, jotka sitoisivat pankkia standardimenetelmää sovellettaessa. Tuloslattia alkaa 50 prosentista vuonna 2025 ja nousee vähitellen 72,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Pankkien on verrattava IRB-pääomavaatimuksiaan tuloslattiaan ja käytettävä RWA-laskelmissaan suurempaa näistä kahdesta arvosta. Tuloslattialla on todennäköisesti erityisen suuri vaikutus pohjoismaisiin pankkeihin, jotka hyötyvät tällä hetkellä sisäisisten mallien käytöstä erityisesti suhteellisen matalan riskin asuntolainasalkuissa. Matalariskiset asuntolainasalkut muodostavat usein merkittävän osan Pohjoismaisten pankkien riskipainotetuista saamisista.

Basel-uudistuksen vaikutus markkinariskiin

Yleiset muutokset markkinariskin sääntelykehikkoon

Viranomaiset asettavat tiukempia rajoituksia rahoitusinstrumenttien siirtämiseen pankkien rahoitustaseen (banking book) ja kaupankäyntisalkun (trading book) välillä. Uuden ohjeistuksen tavoitteena on vähentää vastuiden toistuvasta uudelleenallokoinnista johtuvia vaihteluita pääomavaatimuksissa ja RWA-raportoinnissa.

Uusia vaatimuksia asetetaan myös sellaisille kaupankäyntiyksiköille (trading desk), joilla on valvontaviranomaisen lupa käyttää sisäisten mallien lähestymistapaa (IMA). P&L-attribuutiotestit tulee tehdä neljännesvuosittain Basel 3.1:n asettamien vaatimusten mukaisesti. IMA-kaupankäyntipisteiden on lisäksi laskettava pääomakustannukset sellaisille riskitekijöille, joita ei voida mallintaa. 

Vastuiden arvonoikaisuriskiin (CVA) liittyvät muutokset

Vastuiden arvonoikaisuriskin (CVA) laskentatapaa uudistetaan pankkien välisen vertailukelpoisuuden parantamiseksi sekä CVA-laskennan ja uuden markkinariskiä koskevan FRTB-kehyksen yhteensovittamiseksi. Jatkossa sisäisten mallien lähestymistapa ei ole enää saatavilla CVA-laskentaan. Sen sijaan valvottavien tulee soveltaa joko peruslähestymistapaa (BA-CVA) tai standardimenetelmää (SA-CVA). Peruslähestymistapa on yksinkertaisempi lähestymistapa ja sillä on korkeammat riskipainot. Standardimenetelmä puolestaan mahdollistaa rahoitusinstrumenttien käytön riskeiltä suojautumiseen (hedge) ja sillä on keskimäärin pienemmät riskipainot, mutta sen käyttö edellyttää erillistä hyväksyntää valvojalta. Uudistuksen tavoitteena on parantaa CVA-laskennan riskiherkkyyttä laajentamalla menetelmää esimerkiksi Delta ja Vega -riskeihin.

Pankit, joiden keskitetysti selvittämättömien johdannaisten (non-centrally cleared derivatives) yhteenlaskettu nimellisarvo on enintään 100 miljardia euroa, voivat määrittää CVA-pääomansa 100 prosenttiin pankin vastapuolen luottoriskin pääomavaatimuksesta.

Muut muutokset Baselin säännöstöön

Vipuvaikutuksen laskenta

Basel 3.1 tarkentaa vähimmäisomavaraisuusasteen (LR) vastuumittaa, joka määrittää tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien, johdannaissopimusten ja arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien arvon. Syyskuussa 2022 julkaistun BIS:n seurantaraportin arvion mukaan muutokset vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa tulevat keskimäärin laskemaan eurooppalaisten pankkien pääomavaatimuksia.

Operatiivisen riskin standardimenetelmä

Basel 3.1 -uudistukset edellyttävät jokaista pankkia soveltamaan standardimenetelmää operatiivisten riskien arviointiin. Standardimenetelmää laajennetaan pankkien tilinpäätöstietoihin perustuvalla liiketoimintaindikaattorikomponentilla (BIC), jonka laskentaan liittyy lisäksi sääntelyviranomaisten asettamia marginaalikertoimia. Pankin historiallinen operatiivisen riskin tappioprofiili tullaan myös huomioimaan RWA-laskelmissa soveltamalla uutta sisäisenä skaalauskertoimena (ILM) tunnettua tappiokerrointa. Basel 3.1:ssä ILM:n tappio-osa perustuu instituution keskimääräisiin vuotuisiin operatiivisen riskin tappioihin edeltäneen kymmenen vuoden ajalta. EU:ssa ILM:n arvo on kuitenkin esitetty asetettavaksi arvoon 1 kaikille pankeille.

Vaikutus pääomavaatimuksiin

Useat tutkimukset osoittavat Basel 3.1 -uudistusten pääomavaikutusten olevan keskimäärin suuremmat sisäisiä malleja soveltaville pankeille kuin standardimenetelmiä käyttäville pankeille (EPV:n vaikutusarvio, BIS:n seurantaraportti, CEPS:n vaikutusarvio). Tutkimusten perusteella Euroopassa toimivien IRB-pankkien pääomavaatimukset tulevat nousemaan keskimäärin noin +18%:n verran. Deloitten arvion mukaan Pohjoismaisten pankkien vähittäispääomavaatimukset tulevat todennäköisesti nousemaan keskimäärin merkittävästi eurooppalaisia verrokkipankkeja enemmän. Pohjoismaiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja, jotka vaihtelevat Norjan +15%:sta Tanskan +70%:iin. Deloitten arvion tulokset on esitetty alla taulukossa jaoteltuna luottoriskin laskentamenetelmän ja maan mukaan.

Toisin kuin IRB-pankeissa, standardimenetelmää noudattavien pankkien pääomavaatimusten odotetaan pienenevän. Basel 3.1 -uudistusten jälkeisiä IRB:n etuja suhteessa standardimenetelmään tutkitaan tarkemmin tulevassa Deloitten raportissa "To be IRB or not to be?".

Blogisarjan seuraava Pohjoismaista sääntely-ympäristöä käsittelevä osa julkaistaan pian!