Kiireellisyys ja epätoivo läsnä COP27-ilmastokokouksessa

Vuonna 2021 COP26 kokous järjestettiin Glasgow:ssa, jossa osallistujamaat sopivat erilaisista toimista ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Toimenpiteissä painottuivat uudet teknologiat, pääomien oikea allokointi sekä poliittisen ympäristön tuki. COP27 jatkoi COP26 teemoja tavoitteenaan kiihdyttää aikaisemmin luvattujen toimien käytäntöönpanoa.

Pariisin ilmastokokouksessa 2015 asetettiin yhteinen tavoite pitää maapallon lämpötilan nousu 1,5 asteessa ja enintään 2,0 asteessa tällä vuosisadalla. Nyt kuitenkin näyttää, että olemme päätymässä 2,5 asteen nousuun. Onkin selvää, että ratkaisuja on tehtävä välittömästi, jotta elintärkeään tavoitteeseen päästäisiin.

Polarisaatiolta ei voi ummistaa silmiä

Polarisaatio on yhteiskunnallinen teema, joka leimaa monia keskusteluja, eivätkä ilmastokriisistä käytävät neuvottelut ole tästä poikkeus. Ilmastokeskusteluissa korvausvaatimuksien kohteena ovat ne maat, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta eniten kulutus- ja päästökäyttäytymisellään.

Ilmastokriisistä puhuttaessa puhutaan myös ihmisoikeuskriisistä. Kielteiset vaikutukset iskevät, kuten niin usein, eniten globaaliin etelään ja köyhempään väestöön. Kehittyvät taloudet aiheuttavat päästöjä vähiten, mutta kärsivät eniten, eikä tarvittavia resursseja kehittää varautumista ilmaston ääri-ilmiöihin tai resilienssin rakentamiseen välttämättä ole. Nämä maat vaativat nyt varsin oikeutetusti korvausta vahingoista ja toisaalta myös lupauksista, jotka eivät ole pitäneet. Olennainen kysymys on korvausvaatimusten lisäksi se, miten yhdessä valmistaudutaan kasvavaan ja valtioiden rajat ylittävään ilmastopakolaisuuteen.

Raha ratkaisee – myös ilmastokriisin torjunnassa

Kehittyneet taloudet sitoutuivat jo vuonna 2009 (COP15) ohjaamaan pääomia vihreään siirtymään ja rahoittamaan vuoteen 2020 mennessä sadalla miljardilla dollarilla puhtaan energian ratkaisuja sekä muita innovaatioita ja teknologioita, jotka tukevat sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tavoitteeseen tai edes kompensoinnin tasapainoon ei kuitenkaan ole täysin päästy. Osalla maailman suurimmista talouksista päästöjen volyymi ylittää edelleen vihreään siirtymään suunnattujen varojen määrän. Koska tavoitteet ovat toteutuneet vain osittain, joudumme vuonna 2022 kiihdyttämään vauhtia ja onnistumisen takaamiseksi tarvitaan erityisen vahvaa yksityisen sektorin panosta.

Vastuullinen rahoittaminen (Sustainable finance) tarjoaa monia ratkaisuja ja mahdollisuuksia taistelussa ilmastokriisin torjumiseksi. Vastuulliselle sijoittajalle on tarjolla kasvavissa määrin erilaisia sijoitusinstrumentteja, joilla voidaan tukea muun muassa vastuullisia hankkeita tai yrityksiä. Lisäksi rahoittajat ottavat huomioon ESG (Environmental, Social and Governance) pohjaisen viitekehyksen myöntäessään rahoitusta ja näin ollen tukevat vihreän siirtymän hankkeita ja innovaatioita.

Jotta sovittuihin tavoitteisiin päästään tarvitaan rohkeita liikkeitä, politiikkoja ja kannanottoja eri toimijoilta. Edelläkävijöiden on noustava näyttämään muille suuntaa. Yksityiselle sektorille tämä on tilaisuus ottaa etumatkaa muihin, mutta se vaatii mahdollisesti aika radikaalejakin liikkeitä ja vahvaa sitoutumista. Myös Suomi on asettanut tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja tämä edellyttää nopeutettuja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla, niin yksityisellä kuin julkisella.

Ratkaisuja tulee hakea yhteistyössä, mutta niitä tarvitaan nopeasti. Muutos on usein hidasta, mutta koronapandemia opetti meille, että yli rajat ylittävä ketterä yhteistyö on kriisin edessä mahdollista. Aika alkaa loppua ja ne valinnat, joita tehdään nyt määrittävät tulevaisuuden suunnan.