Keskusverolautakunnan ratkaisu: sisaryhtiöt eivät voineet muodostaa keskenään arvonlisäverolaissa tarkoitettua verovelvollisuusryhmää

22.10.2021

Mistä ratkaisussa oli kyse?

Arvonlisäverolain 13 a §:n mukaan pääasiassa arvonlisäverottomia rahoitus- tai vakuutuspalveluja myyvät yhtiöt tai tällaisten yhtiöiden määräysvallassa olevat tahot voivat muodostaa keskenään yhtenä arvonlisäverovelvollisena pidettävän verovelvollisuusryhmän. Ryhmärekisteröinnin edellytyksenä kuitenkin on, että jäsenillä on keskenään läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet.

A Oyj omisti B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n osakkeet. Yhtiöt hakivat alun perin ennakkoratkaisua siitä, voivatko ne muodostaa keskenään arvonlisäverolain verovelvollisuusryhmän. Toissijaisesti ratkaisua pyydettiin siihen, voivatko A Oyj:n omistamat B Oy, C Oy ja D Oy muodostaa keskenään verovelvollisuusryhmän, jos kaikki hakijat eivät voi yhdessä muodostaa ryhmää. A Oyj:llä ei ollut lainkaan omaa henkilökuntaa eikä arvonlisäverollista liiketoimintaa, vaan sen toiminta koostui yksinomaan korollisten luottojen myöntämisestä konserniyhtiöille. B Oy, C Oy ja D Oy puolestaan myivät pääasiassa arvonlisäverolain 41 §:ssä tarkoitettuja arvonlisäverottomia rahoituspalveluja tai 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja verottomia vakuutuspalveluja.
 

Mihin lopputulokseen keskusverolautakunta päätyi?

KVL oli katsonut aiemmassa ennakkoratkaisussaan 61/2019, että kaikilla hakijoilla oli oikeus muodostaa keskenään verovelvollisuusryhmä, eikä hakijoiden toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ollut siten tarvetta antaa vastausta. Tapaus kuitenkin eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). KHO katsoi päätöksessä KHO 20.4.2021 H1319, ettei A Oyj ollut arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettu pääasiassa rahoitus- ja vakuutuspalveluja myyvä elinkeinonharjoittaja, joka voisi muodostaa määräysvallassaan olevien yhtiöiden kanssa verovelvollisuusryhmän. Hakijoilla ei ollut oikeutta muodostaa verovelvollisuusryhmää siten, että kaikki yhtiöt tulevat sen jäseniksi. Hakijoiden toissijainen kysymys siitä, voivatko B Oy, C Oy ja D Oy muodostaa keskenään verovelvollisuusryhmän, palautettiin uudelleen KVL:n käsiteltäväksi.

Keskusverolautakunta totesi ratkaisussaan 21/2021 arvonlisäverolain 13 a §:ää koskevaan hallituksen esitykseen viitaten, että yrityksillä voidaan katsoa olevan läheiset rahoitukselliset suhteet esimerkiksi silloin, kun yritys omistaa merkittävän osan toisen yrityksen osakkeista. A Oyj:n omistaessa B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n koko osakekannat tämän edellytyksen riittävän läheisistä rahoituksellisista suhteista ei kuitenkaan voitu KVL:n mukaan katsoa täyttyvän B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n kesken. Keskusverolautakunnan mukaan yhtiöillä ei siten ollut oikeutta muodostaa keskenään verovelvollisuusryhmää.

Ratkaisun mahdolliset vaikutukset verotuskäytäntöön

Keskusverolautakunnan tulkintaa voidaan pitää tiukkana, sillä vakiintuneessa verotuskäytännössä ryhmärekisteröinnin edellytyksenä olevia läheisiä suhteita jäsenten välillä on perinteisesti tulkittu varsin joustavasti. Etenkin samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä läheisiä suhteita koskevien edellytysten on yleensä kokonaisarvioinnin perusteella katsottu täyttyvän. Edellä kuvattu KVL:n ratkaisu ei ole lainvoimainen, joten on mahdollista, että asia etenee vielä KHO:n käsiteltäväksi.

KVL:n päätöksen mukainen linja saattaisi kuitenkin kiristää vallinnutta verotuskäytäntöä ja tulkintaa siitä, milloin verovelvollisuusryhmään haettavilla jäsenillä on riittävän läheiset suhteet ryhmän perustamiseksi. Tulkinta voi samalla tiukentua myös jo olemassa olevien verovelvollisuusryhmien osalta, eli edellytysten ei enää katsota täyttyvän, vaikka ryhmän perustaminen on aikanaan hyväksytty. 

Verovelvollisuusryhmiin liittyvät kysymykset ovat pinnalla

Verovelvollisuusryhmiin liittyvät kysymykset ovat olleet viime kuukausina pinnalla myös Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) keväällä antaman Danske Bank -tuomion (C-812/19) myötä. EUT katsoi asiassa, että yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa ja kyseisessä valtiossa verovelvollisuusryhmään kuuluvaa yhtiön päätoimipaikkaa ja tämän yhtiön toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta sivuliikettä oli pidettävä arvonlisäverotuksessa erillisinä verovelvollisina päätoimipaikan suorittaessa sivuliikkeelle palveluja, joiden kustannukset se kohdensi sivuliikkeelle. 

Verohallinto ei ole päätöksen myötä antanut uusia ohjeita. Kuitenkin viimeaikaisessa verotuskäytännössä on tulkittu Danske Bank -tuomioon viitaten, että saman yhtiön toisessa jäsenvaltiossa oleva pääliike ja suomalainen sivuliike voivat tarvita Suomessa erilliset arvonlisäverorekisteröinnit. Tulkinta koskee tilannetta, jossa sekä pääliike että sivuliike harjoittavat Suomessa toimintaa, mutta pääliike kuuluu sijoittautumisvaltiossaan verovelvollisuusryhmään. Verohallinto on katsonut, että tällaisessa tilanteessa Suomen sivuliikkeen arvonlisäveroilmoituksilla ei voida ilmoittaa saman yhtiön pääliikkeen Suomessa harjoittamaan toimintaan liittyviä arvonlisäveroja, vaikka sivuliike ei kuuluisikaan Suomessa verovelvollisuusryhmään.