Verovastuullisuus finanssialan toimijan näkökulmasta – onko omien verojen raportointi riittävää?

26.10.2021

Verovastuullisuus ei ole vain koreita lauseita vastuullisuusraportissa, vaan se on ennen kaikkea avoimuutta.

Vaatimukset verovastuullisuuden ja raportoinnin läpinäkyvyydestä lisääntyvät koko ajan. Erityisesti pohjoismaiset eläkerahastot ovat toimineet suunnannäyttäjinä sijoituskohteille asetettavissa verovastuullisuusvaatimuksissa ja myös eläkerahastot Hollannissa ja Yhdysvalloissa ovat asettaneet vastaavanlaisia vaatimuksia. Esimerkiksi Norjan öljyrahasto, yksi maailman suurimmista institutionaalisista sijoittajista, edellyttää sijoituskohteiltaan seuraavia vaatimuksia:

• verot tulee maksaa siellä, missä taloudellinen arvo syntyy
• sijoituskohteen verojen on oltava yhtiön hallituksen vastuulla
• sijoituskohteen on raportoitava verotiedot julkisesti kaikkien toimintaa harjoittavien maiden osalta.   

Myös YK:n tukema sijoittajien verkosto (Principles for Responsible Investment, ”PRI”) on laatinut suositukset sijoituskohteen verovastuullisuuden tasolle.

Mikä on herättänyt institutionaalisten sijoittajien mielenkiinnon verovastuullisuuteen?

Kolme tärkeintä syytä sijoittajien kiinnostukseen verovastuullisuudesta ovat:

• sijoittajan maineen hallinta
• sijoituskohteen taloudellisen riskin hallinta  
• asiakkaiden ja muiden sidosryhmien vaatimukset.

Sijoituskohteilta vaadittava ESG-analyysi on erityisesti ympäristöasioissa jo osa normaalia sijoitusprosessia. Suunnannäyttäjien prosesseissa on mukana verovastuullisuutta kuvaavia mittareita. Myös erilaiset vastuullisuutta korostavat tuotekokonaisuudet ovat lisääntyneet pankkien ja vakuutusyhtiöiden tarjonnassa. Esimerkkinä mainittakoon niin sanotut green bondit, joissa pääoma kohdennetaan ympäristöystävällisiin investointeihin. Lainanottaja sitoutuu investoimaan määriteltyihin hankkeisiin, joilla on myönteisiä ympäristövaikutuksia ja myös raportoimaan niistä. Nähtäväksi jää, tulemmeko näkemään vastaavanlaisia tuotteita verovastuullisuuden osalta.

Antolainaustoiminnassa on Suomessakin jo nähty merkkejä siitä, että rahoituksensaajilta edellytetään ainakin periaatteen tasolla läpinäkyvyyttä verotuksessa ja odotetaan asiakkaalta tiettyä verovastuullisuuden tasoa.

• Muuttuvatko odotukset jatkossa vaatimuksiksi? Miten odotuksia tai vaatimuksia seurataan ja arvioidaan?
• Entä jos kohdeyhtiö tai lainanhakija ei ole täyttänyt odotuksia tai vaatimuksia? Luovutaanko investoinnista tai jätetäänkö laina myöntämättä?

Tähän suuntaan on jo nähty esimerkkejä. Esimerkiksi Norjan öljyrahasto ilmoitti tämän vuoden alussa luopuneensa seitsemästä sijoituksesta kohdeyhtiöiden verotuksen avoimuuden merkittävien puutteiden takia.

Mistä lähteä liikkeelle verovastuullisuudessa ja kuinka huomioida se osaksi yhtiön toimintoja?

Ensimmäiseksi on mietittävä tavoitteet verovastuullisuudelle ja huolehdittava, että asetettavat tavoitteet ovat linjassa muiden vastuullisuustavoitteiden kanssa. Verrokkitutkimuksella näitä tavoitteita voidaan peilata alan suunnannäyttäjiin, kilpailijoihin sekä erilaisiin vapaaehtoisiin suosituksiin ja ohjeisiin. Kattavan verrokkitutkimuksen jälkeen on mahdollista määrittää tavoitteet ja strategia verovastuullisuudelle.

Verovastuullisuus ei kuitenkaan ole vain koreita lauseita vastuullisuusraportissa, vaan se on ennen kaikkea avoimuutta. On tärkeää varmistaa, että julkinen verovastuullisuusraportointi vastaa yhtiön strategiaa ja että sitä myös toteutetaan käytännössä. Käytännön tasolla tämä voi tarkoittaa finanssitoimialalla esimerkiksi kohdeyhtiön verovastuullisuuden tason tutkimista osana sijoitusprosessia. Hallintayhtiöille voidaan puolestaan asettaa edellytyksiä toiminnan verovastuullisuuden arvioimiseksi. Osana lainanmyöntämisprosessia voidaan myös varmistaa lainanhakijan verovastuullisuus, tai asettaa tuotteen verovastuullisuudelle mittarit ja prosessit verovastuullisuuden seuraamiseksi.