Artikkeli

Suomalaiset jäävät jälkijunaan asioiden internetissä?

Meillä käyty keskustelu asioiden internetistä (Internet of Things, IoT) monasti jää insinöörien keskusteluksi. Meillä suosittu termi on edelleen teollinen internet, joka rajaa keskustelun, ehkä meille suomalaisille sopivalla tavalla, insinöörikeskusteluksi. Kuitenkin vaikutuksiltaan asioiden internet on dramaattisesti suurempaa. Harvard Business Review’n marraskuun numerossa Michael Porter (yhdessä James Heppelmanin kanssa) oivallisesti kytkee tämän perinteiseen Porterin viiden kilpailukykytekijän analyysiin – ja johtopäätöksenä on se, että asioiden internet muuttaa merkittävästi kaikkia tekijöitä.  Asioiden internetin merkittävin teema ei ole teknologian kehityksen mahdollistama laitteiden kytkeytyminen toisiinsa – tämähän on teollisuudessa tuttua jo vuosikymmenten ajan – vaan tapa, jolla eri toimijat yhdessä käyttävät tietoa, joka eri siilojen sijasta on yhteisesti käytettävissä. Asioiden internetin lisäksi pitääkin puhua myös alustojen internetistä ja palvelujen internetistä – näin tullaan myös Harvard Business Review’n kannessa olleeseen kaiken internetiin (Internet of Everything).

Liiketoiminta muuttuu tuotteista palveluihin, transaktioista keskinäisiin riippuvuussuhteisiin, tuotteiden myyjistä palveluekosysteemeihin. Vanhan maailman pääomaintensiivisyys muuttuu uuden maailman joustaviksi operatiivisiksi kustannuksiksi. Pääomahyödykkeitä ei enää myydä tulevaisuudessa vanhalla tavalla. Hyvä esimerkki tästä on autoteollisuus, joka käy läpi historiansa suurinta murrosta. Connected car ja self-driving car muuttavat sekä tavan käyttää autoa että halun omistaa autoa. Uudet ekosysteemit edellyttävät kykyä nivoutua uusiin tapoihin ja tehdä yhteistyötä kilpailijoiden kanssa (coopetition). Isojen perinteisten yritysten pitää myös löytää tavat toimia uusien start-up-tyyppisten toimijoiden kanssa.

Mainiossa artikkelissaan Porter nostaa esiin viisi riskiä, joita yritysten tulisi välttää:

1) toiminnot, joita kuluttajat eivät halua eivätkä ole valmiit maksamaan niistä

2) tietoturvallisuus- ja yksityisyysvaatimusten aliarviointi

3) uusien kilpailijoiden uhan ymmärtäminen

4) odottaminen liian pitkään ennen kuin alkaa toimia

5) omien sisäisten valmiuksien yliarviointi

Tämän muutoksen ymmärtäminen on suuri haaste suomalaisille yrityksille. Perinteiset toimintatapamme ja yrityskulttuurimme eivät tue tätä avoimen tiedonjakamisen ja palveluvetoisen toiminnan mallia, joka on ainoa tie menestykseen. Uhka jäädä kyydistä on todellinen, nyt on viimeinen hetki hypätä mukaan tähän junaan. 

Oliko tieto hyödyllistä?