Rahoitusalan yritysten näkökulmia EU:n minimiverodirektiiviin

26.4.2022

Soveltamisala

Minimiverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvat konsernit, joiden liikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa. EU-oikeuden syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti soveltamisalaan kuuluvat kansainvälisten konsernien lisäksi yksinomaan kotimaassa toimivat konsernit. Kuten aiemmat OECD:n BEPS-hankkeen toteuttamista koskevat direktiivit, myös minimiverodirektiivi sisältää joitain poikkeuksia rahoitusalan yrityksille. Poikkeukset eivät kuitenkaan ole yhtä laajoja kuin aiemmissa direktiiveissä.

Minimiverodirektiivin soveltamisalasta on poissuljettu eläkerahastot (pension fund), sijoitusyksiköt (investment entity) ja kiinteistösijoitusvälineet (real estate investment vehicle). Tietyin edellytyksin myös edellä mainittujen toimijoiden suoraan tai välillisesti omistavat yksiköt voivat vapautua direktiivin soveltamisalasta.

Sijoitusyksiköllä tarkoitetaan sijoitusrahastoja, joiden osalta minimiverodirektiivissä on oma määritelmä. Toisin kuin aiemmissa komission verodirektiiveissä, määritelmä ei suoraan perustu EU:n sijoitusrahastodirektiivin (UCITS) tai vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevan direktiivin (AIFM) määritelmiin. Eläkerahaston määritelmä on laaja. Se kattaa yksinomaan tai lähes yksinomaan eläke-etuja yksityishenkilöille tarjoavat yksiköt, jotka ovat perustamisvaltiossaan sääntelyn alaisia. Esimerkiksi työeläkeyhtiöt vaikuttaisivat täyttävän määritelmän. Myös eläkerahastojen käyttämät sijoituspalvelujen tarjoajat (pension services entity) voivat tietyin edellytyksin vapautua soveltamisalasta.

Muille rahoitusalan toimijoille ei ole poikkeuksia soveltamisalasta. Esimerkiksi pankit ja vakuutusyhtiöt kuuluvat soveltamisalaan samoin edellytyksin kuin muutkin yhtiöt.

Minimiveron laskentasäännökset

Keskeinen osa minimiverosääntelyä ovat laskentasäännökset, joiden perusteella määritellään huomioon otettavat tulot ja menot sekä maksetut verot efektiivisen veroasteen laskentaa varten. Laskennan lähtökohta on useimmilla verovelvollisilla IFRS-standardin mukaiset erillisyhtiön luvut, joihin tehdään minimiverodirektiivissä säädetyt oikaisut.

Minimiverodirektiivissä on vain muutamia erityissäännöksiä, jotka koskevat vakuutusyhtiöitä ja pankkeja. Esimerkiksi pankkien osalta on säädetty ns. ensisijaiselle lisäpääomalle (additional tier 1 capital) tehtyjen ja niille saatujen suoritusten huomioon ottamisesta veropohjassa. Sen sijaan osinkojen osalta ei tehdä eroa sijoitusomaisuusosinkojen ja muiden osinkojen välillä, vaan osingot ovat pääsääntöisesti verovapaita. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa omistusosuus osinkoa jakavan yhtiön osakkeista on alle 10 prosenttia ja omistusaika alle yhden vuoden (ns. portfolio-omistus). Vastaavasti osakkeiden realisoidut tai realisoitumattomat luovutusvoitot ja -tappiot jäävät veropohjan ulkopuolelle, ellei kyse oli portfolio-omistustilanteesta.

Mitä seuraavaksi?

Erityisesti minimiveron laskentasäännökset muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, joka sisältää poikkeuksia sekä kirjanpidolliseen että verotukselliseen tuloksenlaskentaan. Soveltamisalaan kuuluvien rahoitusalan yritysten kannattaa tehdä vaikutusarviointi, jossa tarkastellaan, täyttyykö 15 %:n efektiivinen minimiveroaste kaikissa toimintavaltioissa, kun toiminnan tulos määritetään minimiverodirektiivin säännösten mukaisesti. Minimiverodirektiivistä aiheutuvien ilmoitusvelvollisuuksien täyttämiseksi soveltamisalaan kuuluvien yritysten tulee joka tapauksessa pystyä määrittämään efektiivinen veroasteensa. Tämä koskee tapauksia sekä Suomessa että muissa toimintavaltioissa siinäkin tapauksessa, että minimiveroaste täyttyy kaikissa toimintavaltioissa.

Julkinen maakohtainen raportointi

EU haluaa tästä kaikesta myös julkista. EU:ssa on vireillä direktiiviehdotus, joka velvoittaa yhtiöt julkaisemaan minimiverokantasääntelyn mukaisesti lasketut maakohtaiset efektiiviset veroasteet. Lisäksi Euroopan parlamentti hyväksyi julkista maakohtaista veroraportointia koskevan direktiivin jo aiemmin vuoden 2021 marraskuussa. Tämän perusteella liikevaihdoltaan yli 750 miljoonan euron ylittävät yhtiöt ovat velvollisia raportoimaan maakohtaiset kassaveronsa. Maakohtaiset kassaverot raportoidaan lähtökohtaisesti ensimmäisen kerran vuodelta 2025 päättyvältä tilikaudelta. Luottolaitostoimintaa harjoittaville yhtiöille julkinen maakohtainen kassaverojen raportointi on ollut pakollista jo vuodesta 2015 alkaen.

Vaikutukset verovastuullisuusraportoinnin kannalta

Osa instituutionaalisista sijoittajista ja pankeista – erityisesti pohjoismaissa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa – on asettanut sijoituskohteilleen edellytyksiä verovastuullisuudelle. Yleisimmät raportointivaatimukset koskevat verostrategiaa, veropolitiikkaa sekä selvitystä verojen hallinnoimisesta. Tämän lisäksi sijoittajat ovat edellyttäneet julkista maakohtaista veroraportointia. Nämä edellytykset, ellei jopa vaatimukset, kasvavat lähivuosina ja koskevat koko rahoitusalan sektoria sijoittajista lainanantajiin ja myös vakuutustoimintaan. Tämän lisäksi jo nyt on nähtävissä myös rahoitusalan tuotteisiin kohdistuvia vaateita verovastuullisuudesta.

Pandemian ja Ukrainan kriisin vaikutukset valtioiden talouksiin tulevat osaltaan lisäämään eri sidosryhmien vaatimuksia yritysten verovastuullisuudesta. Pakollisen julkisen maakohtaisen raportoinnin piiriin tulee   vain osa finanssitoimialan sijoituskohteista ja asiakaskunnasta.  Verovastuullisuuden vaateet tulevat kohdistumaan kuitenkin paljon laajempaan joukkoon yrityksiä.  Finanssialan toimijan on syytä miettiä jo tässä vaiheessa:

• miltä kohderyhmältä ja millä laajuudella se edellyttää jatkossa maakohtaista raportointia ja
• miten se seuraa edellyttämiään vaatimuksia.

Näillä vaatimuksilla on merkitystä myös sijoituskohteille ja asiakkaille, jotka pohtivat tällä hetkellä oman verovastuullisuusraportointinsa sisältöä ja tavoitteita. Finanssitoimialan yrityksillä onkin, nyt ja tulevaisuudessa, suunnannäyttäjän tärkeä rooli verovastuullisuusraportoinnin kehityksessä.