Näkökulmia

Ulkomaille maksettavien osinkojen lähdeverotus tiukentuu

Uusi lähdeverolain muutos astui voimaan 1.1.2021

Muutos vaikuttaa julkisesti noteeratun yhtiön hallintarekisteröidyille osakkeille maksamien osinkojen lähdeverotukseen. Lakimuutoksen myötä Suomi siirtyi ensimmäisenä maailmassa OECD:n TRACE-mallin (Treaty Relief and Compliance Enhancement) mukaiseen menettelyyn. TRACE on menettely verosopimusten mukaiseen osinkojen lähdeverotukseen eli siihen, millä perusteilla verosopimusetuudet voidaan myöntää maksuhetkellä.

27.1.2021

Lähdeverolainmuutoksen myötä ensisijainen vastuu lähdeveron oikeamääräisestä perimisestä siirtyi liikkeeseenlaskijalta rekisteröityneelle säilyttäjälle eli ns. authorized intermdiarylle, AI:lle. Liikkeeseenlaskijalla säilyy kuitenkin jatkossakin toissijainen vastuu lähdeverosta. Mahdollisuus rekisteröityä AI:ksi alkoi jo kesällä 2020, mutta säilyttäjärekisteristä tuli julkinen 1.1.2021.

Suomen siirtyminen Trace-malliin on herättänyt paljon kysymyksiä liikkeeseenlaskijoissa, säilyttäjissä ja myös osingon saajissa. Kysymyksiä ovat herättäneet niin uuden sääntelyn asettamat velvollisuudet ja vastuut eri toimijoille kuin mahdollisuus turvata verosopimuksen mukainen lähdeveroetuus osingonmaksuhetkellä. Odotettavissa on, että lisääntyneet vaatimukset ja vastuut tulevat lisäämään lähdeverojen palautushakemusten määrää.

Henkilöihin ja yhteisöihin sovellettavat lähdeverokannat eivät sinällään muutu. Tunnistettuihin henkilöihin pätee jatkossakin 30 % lähdevero ja tunnistettuihin yhteisöihin 20 % lähdevero, tai verosopimuksessa sovittu alhaisempi lähdeverokanta. Edellytyksenä on kuitenkin, että osingonsaajan loppusaajatiedot toimitetaan vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle. Uuden lain myötä osingonsaajilta peritään kuitenkin 35 % lähdevero, mikäli tosiasiallista edunsaajaa ei ole pystytty riittävällä tarkkuudella tunnistamaan eikä yksilöintitietoja siten ole saatavilla.

Vaikka verosopimusten mukaiset lähdeverokannat eivät muutu, edellytykset niiden soveltamiselle tiukentuvat. Verosopimuksen mukaisen lähdeverokannan soveltaminen edellyttää säilyttäjältä ja sijoittajalta lisääntyvää selvitysvelvollisuutta.

Rekisteröidyn säilyttäjän, AI:n, tulee tutkia ja tunnistaa osingonsaaja, selvittää luotettavasti tämän verotuksellisen asuinvaltio sekä varmistaa, että verosopimuksen osinkoa koskevia määräyksiä voidaan soveltaa osingonsaajaan. Mikäli selvitysvelvollisuus on laiminlyöty, rekisteröitynyt säilyttäjä kantaa vastuun mahdollisista alipidätyksistä. 

Rekisteröityneellä säilyttäjälläkään ei kuitenkaan missään tilanteessa ole velvollisuutta verosopimusetuuden myöntämiseen. Odotettavissa on, että tulkinnanvaraisimmat tilanteet ohjautuvat palautushakemusmenettelyyn. Osinkoa jakava yhtiö voisi kuitenkin näissä tilanteissa ottaa vastuun osingonsaajan tutkimisesta ja tunnistamisesta, ja myöntää näin verosopimusetuuden. Tunnistamiseen liittyvät vaatimukset ovat kuitenkin tiukat ja liikkeeseenlaskijoiden edellytykset osingonsaajan tunnistamiseksi rajalliset. Oletettavaa on, että liikkeeseenlaskijat tulevat näissä tilanteissa perimään 35 prosentin lähdeveron.

Rekisteröityminen säilyttäjärekisteriin on vapaaehtoista, mutta se on käytännössä jatkossa ainoa mahdollisuus lähdeveroetuuden myöntämiseksi osingonmaksuhetkellä.  

Oli kyse liikkeeseenlaskijasta, säilyttäjästä tai sijoittajasta, viimeistään nyt  on hyvä selvittää, mitä muutokset käytännössä tarkoittavat juuri oman roolin osalta sekä millaisia muutoksia toimintatapoihin ja prosesseihin edellytetään. Vaikka Suomi siirtyi ensimmäisenä Trace-malliin, lähdeverokysymykset  puhuttavat myös muissa Pohjoismaissa. 

Oliko tieto hyödyllistä?