Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu ryhmärekisteröintiasiassa 

26.3.2021

Tapauksessa oli kyse siitä, että Tanskaan sijoittautunut Danske Bankin pääliike tarjoaa Ruotsissa sijaitsevalle sivuliikkeelleen tietoteknisiä palveluja. Tanskaan sijoittautunut pääliike kuuluu tanskalaiseen alv-ryhmään, mutta Ruotsiin sijoittautunut sivuliike ei kuulu Ruotsissa alv-ryhmään. EUT:n ratkaistavaksi ohjattiin kysymys siitä, katsotaanko sivuliike näissä olosuhteissa pääliikkeestä erilliseksi verovelvolliseksi, jolloin sivuliikkeen tulisi suorittaa Ruotsissa käännetyn verovelvollisuuden perusteella arvonlisäveroa pääliikkeeltä ostamistaan palveluista.

Pääliikkeen ja sivuliikkeen väliset palvelusuoritukset eivät lähtökohtaisesti kuulu arvonlisäverolain soveltamisalaan, koska pääliikkeen ja sivuliikkeen katsotaan muodostavan vain yhden verovelvollisen, eli sivuliike ei ole itsenäinen elinkeinotoiminnan harjoittaja. Näin siksi, että sivuliikkeillä ei vakiintuneesti ole katsottu olevan resursseja itsenäiseen toimintaan. Näin ollen pääliikkeen ja sivuliikkeen välisistä palvelusuorituksista ei lähtökohtaisesti tilitetä arvonlisäveroa. Myös EUT tunnistaa tuomiossaan tämän periaatteen, mutta toteaa, että huomioon täytyy ottaa myös alv-ryhmiä koskevat säännökset.

Arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EC) 11 artiklan mukaan jäsenvaltio voi käsitellä yhtenä verovelvollisena sellaisia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita henkilöitä, jotka ovat oikeudellisesti itsenäisiä, mutta joilla on läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet toisiinsa. EUT toteaa, että ko. artiklan sanamuotoon itsessään sisältyy alueellinen rajoitus, eikä jäsenvaltio voi omassa arvonlisäverolainsäädännössään säätää, että alv-ryhmään kuuluisi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita henkilöitä.

Noudattaen jo aiemmin tuomiossa C-7/13, Skandia America, lausuttua periaatetta EUT katsoo, että pääliikkeen ja sivuliikkeen välinen yhteys, jonka perusteella niitä on pidettävä yhtenä verovelvollisena, katkeaa myös silloin, kun pääliike kuuluu sijoittautumisjäsenvaltiossaan alv-ryhmään, mutta sivuliike ei kuulu omassa sijoittautumisjäsenvaltiossaan alv-ryhmään. Koska tässä tapauksessa tanskalainen pääliike kuuluu Tanskassa alv-ryhmään, palvelujen suorittajana sivuliikkeelle Ruotsissa pidetään pääliikkeen sijasta alv-ryhmää. Alv-ryhmäsäännöksen alueellisen rajoituksen vuoksi Ruotsin sivuliikkeen ei myöskään voida katsoa kuuluvan tanskalaiseen pääliikkeeseen, eli pääliikkeen ja sivuliikkeen välisiä suorituksia ei voida pitää alv-ryhmän sisäisinä suorituksina. Näin ollen Danske Bankin Ruotsin sivuliikkeen tulee suorittaa käännetyn verovelvollisuuden perusteella arvonlisäveroa Ruotsissa pääliikkeen siltä laskuttamista palveluista.  

Suomessa EUT:n ratkaisulla on merkitystä erityisesti rahoitus- ja vakuutusalan yhtiöille, jotka voivat arvonlisäverolain mukaan kuulua Suomessa alv-ryhmään. Jos rahoitus- tai vakuutusalan yhtiö toimii sivuliikemallilla ja pääliike tai sivuliike kuuluu Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa alv-ryhmään, suosittelemme viimeistään nyt arvioimaan, tulisiko käännetyn verovelvollisuuden perusteella tilittää arvonlisäveroa sivuliikkeen ja pääliikkeen välisistä palvelusuorituksista joko Suomessa tai toisessa jäsenvaltiossa.

Koska ryhmäsäännöksissä ei kaikissa muissa EU-jäsenvaltioissa ole vastaavalla tavalla rajattu säännöksen soveltamisalaa, EUT:n tuomio koskee nähdäksemme myös muita kuin rahoitus- tai vakuutusalalla toimivia yhtiöitä Suomessa silloin, kun toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut pää- tai sivuliike kuuluu sijoittautumismaassaan alv-ryhmään.