Sijoittajien ja muiden sidosryhmien kiinnostus vastuullisia verokäytäntöjä kohtaan kasvaa

12.1.2023

Verovastuullisuuden merkitys sijoittajien ja yhtiöiden hallitusten päätöksenteossa on kasvanut

Vastuullinen sijoittaminen on kasvattanut suosiotaan voimakkaasti viime vuosina, ja olemme tottuneet näkemään erityisesti sosiaaliset ja ympäristökysymykset osana vastuullista sijoittamista. Nyt myös verovastuullisuus on noussut sijoittajien agendalle. Tärkeimpiä taustatekijöitä sijoittajien kiinnostukseen verovastuullisuutta kohtaan ovat sijoittajien maineen hallinta, sijoituskohteen taloudellisen riskin hallinta sekä sijoittajien omien asiakkaiden ja muiden sidosryhmien vaatimukset. Sijoittajat odottavat yhtiöiltä yhä enemmän tietoa siitä, miten yhtiöt ottavat verovastuullisuuden huomioon toiminnassaan samalla, kun verovastuullisuuden merkitys sijoittajien investointipäätöksissä on kasvanut.

Esimerkkinä voidaan mainita yksi maailman suurimmista valtiollisista sijoitusrahastoista eli Norjan valtion eläkerahasto. Öljyrahasto odottaa, että heidän sijoituskohteillaan on olemassa muun muassa julkinen veropolitiikka, ja että nämä myös julkistavat maakohtaiset erittelyt maksetuista veroista. Öljyrahaston vaatimukset eivät ole vain sanahelinää – se ilmoitti vuonna 2020 luopuneensa sijoituksistaan seitsemässä kohteessa näiden verokäytäntöjen vuoksi. Öljyrahaston tavoin yhä useampi suurista institutionaalisista sijoittajista on allekirjoittanut YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet (PRI). Näiden periaatteiden mukaisesti sijoittajat ovat antaneet suosituksensa vastuullisesta verojen raportoinnista, joita ne edellyttävät sijoituskohteiltaan.

Verojohtajat tulevat kamppailemaan jatkossa sijoittajien ja muiden tahojen vaatimusten sekä mahdollisiin vääriin tulkintoihin johtavien julkisten verotietojen ristipaineen välissä. Verot ja verovastuullisuus ovat nousseet myös hallitustason asioiksi osana yhtiöiden vastuullisuusagendaa. Yhtiöiden onkin tärkeää miettiä oma tavoitetaso ja strategia verojen vastuullisuusraportoinnille sekä niiden yhteensopivuus yhtiön muuhun vastuullisuusraportointiin – hyvissä ajoin etukäteen. Pohdinnassa on hyvä olla mukana yhtiön veroista, vastuullisuudesta, sijoittaja- ja muusta viestinnästä vastaavat tahot. Samalla tulee määriteltyä yhtiön sisäiset roolit ja vastuut verojen vastuullisuusraportointiin liittyen.

Standardit ja lainsäädäntöhankkeet luovat uusia keinoja verojen vastuulliseen raportointiin ja vastuullisuuden seuraamiseen

Verovastuullisuuden merkitystä korostava kehitys näkyy muun muassa lisääntyneissä verotuksen vapaaehtoisissa vastuullisuusstandardeissa ja -suosituksissa. Veroja koskeva GRI-standardi, GRI 207 Tax, tuli voimaan 1.1.2021. GRI 207 Tax -standardissa yhtiöiden edellytetään julkistavan tietoa muun muassa:

a) suhtautumisestaan veroihin, kuten onko yhtiöllä verostrategia, miten yhtiössä suhtaudutaan lakisääteisten veroasioiden hoitamiseen sekä miten suhtautuminen veroihin linkittyy yhtiön liiketoimintaan ja vastuullisuusstrategiaan

b) verojen hallinnoinnista

c) verojen maakohtaisesta raportoinnista.

GRI-standardin noudattaminen on vapaaehtoista, mutta standardin noudattaminen osoittaa, että yhtiö täyttää tietyn vastuullisuustason määrätyllä osa-alueella – tässä tapauksessa verotuksessa. Suurin osa suomalaisista pörssiyhtiöistä näyttäisi seuraavan GRI-standardia vastuullisuusraportoinnissaan, ja useimmat yhtiöt julkaisevat lisäksi verojalanjälkiraportin (tax footprint). Kuitenkin vain kourallinen yhtiöistä raportoi veronsa tällä hetkellä GRI 207 Tax -standardin laajuudessa. GRI 207 Tax -standardin mukaiseen raportointiin siirtyminen on seuraava luonteva tavoitetaso yhtiöiden julkisen veroraportoinnin kehittämisessä. Kyseisen standardin noudattaminen auttaa täyttämään myös EU-lainsäädännön mukaisen julkisen maakohtaisen raportoinnin vaatimukset, sillä ne sisältyvät lähes samassa laajuudessa standardin mukaisiin raportointisuosituksiin.  

Näiden lisäksi EU:n vuonna 2016 julkistama direktiivi julkisesta maakohtaisesta raportoinnista on astunut voimaan joulukuussa 2021. EU-mailla on kesäkuuhun 2023 asti aikaa implementoida direktiivi kansalliseen lainsäädäntöön, ja sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan heinäkuusta 2024 alkaen (toisin sanoen koskien heinäkuussa 2024 tai myöhemmin alkavia tilikausia, maakohtaisesti myös aikaisempi soveltaminen on mahdollista). Suomessa hallituksen esitysluonnos on valmistelussa työ- ja elinkeinoministeriössä. Vaikka julkinen maakohtainen raportointi koskee tulevaisuudessa pakollisena EU-maissa toimivia konserneja, joiden liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa, tosiasiassa myös pienemmät yhtiöt tulevat enenevissä määrin kohtaamaan sijoittajilta tai muilta sidosryhmiltä painetta julkiseen maakohtaiseen raportointiin.

Euroopan Komission toukokuussa 2021 julkaisemassa veropaketissa ”Business Taxation for the 21st Century” on esitetty suurten yhtiöiden efektiivisen verokannan (ETR) julkistamiseen tähtäävää lainsäädäntöhanketta, mutta lakiesitystä ei ole vielä julkistettu. Lainsäädäntöhankkeen tarkoituksena on saattaa OECD:n Pilari II -mukaisesti lasketun efektiivisen verokannan julkinen raportointi voimaan EU-alueella.

Julkisen veroraportoinnin osalta on huomioitava, että maakohtaiset ja muut julkisesti raportoidut verotiedot tulevat kenen tahansa nähtäväksi ja arvioitavaksi. Yhtiöiden brändin- ja maineenhallinnan kannalta on tärkeää, että yhtiöt hallitsevat etupainotteisesti lukujen arviointiin liittyvää tulkinnanvaraisuutta esimerkiksi selittämällä raportoituja lukuja auki osana julkista verovastuullisuusraportointia. Useimmilla yhtiöillä veroasiat ovat erinomaisesti hoidossa, ja verovastuullisuusraportointi on erinomainen väline viestiä siitä myös julkisesti.

EU-tasoisia hankkeita ovat myös energiaverodirektiivin uudistushanke ja ns. hiilirajamekanismi (Carbon Border Adjustment Mechanism – CBAM). Energiaverodirektiivin uudistuksella pyritään muuttamaan verotuksen rakennetta ja painopisteitä: vähiten saastuttavia energiamuotoja verotetaan vähiten ja eniten saastuttavia energiamuotoja eniten. Direktiivin voimaantuloaikataulu ei ole vielä täysin selvillä. Uudistetun lainsäädännön tultua voimaan energiaverotusta on mahdollista käyttää yhtenä vastuullisuusmittarina laskemalla esimerkiksi vuodessa maksettujen energiaverojen määrä.

Hiilirajamekanismilla pyritään puolestaan estämään hiilivuotoa luomalla hiilitullijärjestelmä, jonka puitteissa tietyistä kolmansista maista maahantuotavista tuotteista on maksettava tullin kaltainen maksu päästöoikeuksia ostamalla. Järjestelmään ensi vaiheessa ehdotetut tuotekategoriat ovat esimerkiksi rauta, teräs, alumiini, sementti, lannoitteet, vety, muovituotteet, orgaaniset kemikaalit ja sähkö. Myös hiilirajamekanismin oli tarkoitus tulla voimaan vuoden 2023 alusta siten, että ensimmäisten vuosien aikana tuotteisiin sitoutuneet päästöt on raportoitava, mutta maksuvelvoitetta ei vielä olisi. Maksuvelvoite olisi ehdotuksen mukaan astunut voimaan vuonna 2026 tai 2027, mutta aikataulutavoitteessa tuskin pysytään. Jo pelkkä hiilirajamekanismiin ehdotettu raportointivelvoite aiheuttanee yhtiöille hallinnollista vaivaa. Päästöjen laskenta vaatii erikoistunutta osaamista ja tietojen oikeellisuudesta on vastuussa maahantuoja, vaikka tiedot lähtökohtaisesti saadaan tavaroiden valmistajilta.

Verovastuullisuuden merkitystä korostavat myös kansalaisjärjestöt, kuten Suomessa Finnwatch, sekä julkinen keskustelu ja erilaiset poliittiset päämäärät. Lisäksi yhtiöiden omat työntekijät ja asiakkaat ovat kiinnostuneita aiheesta. Ottaen huomioon eri tahojen yhtiöihin kohdistamat odotukset, on selvää, että verovastuullisuusraportoinnin merkitys tulevaisuudessa korostuu – riippumatta julkisen sääntelyn laatimisesta. Erityisesti sijoittajien vaatimusten takia yhtiöiden on viimeistään nyt mietittävä, miten ne tulevat suhtautumaan paineeseen raportoida verovastuullisuudesta sekä miten voivat varautua erilaisiin odotuksiin ja mahdollisiin kysymyksiin jo etukäteen. 

Mistä lähteä liikkeelle verovastuullisuudessa ja kuinka huomioida se osaksi yhtiön toimintoja?

Ensimmäiseksi on hyvä miettiä tavoitteet verovastuullisuudelle ja huolehtia, että asetettavat tavoitteet ovat linjassa muiden vastuullisuustavoitteiden kanssa. Verrokkitutkimukset auttavat arvioimaan yhtiöiden verovastuullisuuden nykytilaa alan suunnannäyttäjiin, kilpailijoihin, erilaisiin vapaaehtoisiin suosituksiin ja ohjeisiin, sekä tuleviin lainsäädäntömuutoksiin. Verrokkitutkimuksen tulokset auttavat verovastuullisuustavoitteiden asetannassa ja toimintasuunnitelman laatimisessa sekä toimivat myös erinomaisena tukena hallitukselle verovastuullisuuteen liittyvässä päätöksenteossa.

On tärkeää varmistaa, että verovastuullisuus ei ole vain koreita lauseita vastuullisuusraportissa, vaan yhtiöiden on varmistettava, että julkinen verovastuullisuusraportointi vastaa yhtiön strategiaa. Yhtä tärkeää on varmistaa, että strategiaa myös toteutetaan käytännössä. Tyypillisesti yhtiöt lähtevät verovastuullisuuden edistämisessä ensimmäisenä liikkeelle veropolitiikan laatimisesta tai päivittämisestä. Veropolitiikan laatimisprosessi auttaa yhtiöitä tunnistamaan verovastuullisuuteen liittyviä riskejä ja laatimisprosessin yhteydessä tyypillisesti määritetään, tai tarkennetaan rooleja ja vastuita veroasioiden hoitoon liittyen.

Lisäksi käytännön tasolla verovastuullisuuden edistäminen voi tarkoittaa esimerkiksi verovastuullisuuteen liittyvien vaatimusten asettamista yhtiön käyttämille alihankinta- ja jakeluyhtiöille. Samalla on olennaista huomioida, millaisilla mittareilla tai prosesseilla alihankinta- ja jakeluyhtiöiden verovastuullisuutta voidaan seurata. Verovastuullisuuteen liittyvät painotukset vaihtelevat toimialoittain, riippuen esimerkiksi siitä, toimiiko yhtiö energiaintensiivisellä toimialalla, jolloin edellä kuvatut energiaverotukseen liittyvät vastuullisuusnäkökulmat ja -mittarit ovat relevantteja huomioida.