Nyt on aika aloittaa Basel 3.1:n implementointi

Basel-säännöstön kehitys

Basel-säännöksiä on kehitetty jatkuvasti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana rahoituslaitosten pääomien ja riskienhallinnan riittävyyden varmistamiseksi. Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) vastaa Basel -säännösten kehittämisestä. Sen tavoitteena on rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaaminen lisäämällä pankkivalvonnan avoimuutta ja laatua maailmanlaajuisesti. Perustamisestaan lähtien (vuodesta 1974) BCBS on julkaissut useita uudistettuja versioita Basel -säännöksistä.

Basel I oli yksinkertainen sääntelykehys, joka loi perustan myöhemmille iteraatioille. Basel I:n merkittävin ominaisuus oli se, että riskipainotettuihin saamisiin (RWA) otettiin käyttöön 8 prosentin vähimmäisvakavaraisuussuhde. Vakavaraisuussuhde toimi lähtökohtana maailmanlaajuisen pankkisääntelykehikon standardoinnissa ja se on edelleen Basel-kehyksen vahva perusta. Basel II -säännöksissä pääomakehyksestä tuli monimutkaisempi ja riskiherkempi, kun vähimmäispääomavaatimusten mittaamiseen otettiin käyttöön kolmen pilarin lähestymistapa ja sisäisiin luokituksiin perustuva (IRB) menetelmä. Molemmat edellä mainituista Basel II:n esittelemistä kehikoista ovat edelleen käytössä. Basel II -reformissa otettiin käyttöön uusia markkinariskivaatimuksia sekä uusi arvopaperistamisen viitekehys. Basel III kehitettiin vastauksena vuosien 2007–2009 finanssikriisiin. Siihen sisältyy kaikkien pankkien vähimmäisvakavaraisuusvaatimusten korottaminen, vaaditun pääoman laadun parantaminen, lisäpääomapuskurit, vähimmäisomavaraisuusaste sekä uusi likviditeettikehys.

Kehittyneempi standardimenetelmä ja RWA-riskipainolattia – mikä muuttuu Basel 3.1:ssä?

Basel 3.1 uudistaa pääomavaatimusten laskutapoja eri riskityypeille sekä standardimenetelmän että sisäisten mallien osalta (SA & IRB). Uudistusten kokonaisvaikutukset johtavat todennäköisesti kohonneisiin pääomavaatimuksiin useimmille pankeille. Aiemmat Basel-säännökset antoivat pankeille merkittäviä vapauksia riskipainotettujen saamisten (RWA) lasketaan, erityisesti IRB-menetelmän puitteissa. Tämä on johtanut suureen vaihteluun siinä, miten pankit laskevat pääomavaatimuksensa. Laskentamenetelmien erot herättivät sääntelyviranomaisten ja markkinatoimijoiden keskuudessa huolta RWA-raportoinnin vertailukelpoisuudesta ja luotettavuudesta. Basel 3.1 on suunniteltu yksinkertaistamaan RWA-laskentaa ja vähentämään hajontaa eri pankkien ja maantieteellisten alueiden välillä. Tämä tapahtuu pankkien implementoimien IRB-ohjelmien yhdenmukaistamisella ja lisäämällä uusia riskityyppikategorioita standardimenetelmään.

Basel 3.1:ssä otetaan käyttöön RWA-riskipainolattia (output floor), jonka mukaan IRB-menetelmän avulla lasketun RWA:n on oltava vähintään 72.5%  standardimenetelmällä lasketusta RWA:sta . Lisäksi Advanced-IRB:n (A-IRB) piiriin kuuluvien vastuiden laajuus on jatkossa suppeampi. Kiinteistövastuiden osalta kehittyneemmässä standardimenetelmässä otetaan käyttöön alullepanon luototussuhteesta (Loan-to-Value, LTV) riippuvaiset riskipainot. Vastaavasti yritysvastuiden osalta standardimenetelmässä otetaan käyttöön erilliset riskipainot, jotka perustuvat ulkoisiin luottoluokituksiin (BBB+–BBB-) ja pk-yrityksille on erillinen riskipaino.

Basel 3.1:ssä päivitetään vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa viitekehystä muuttamalla kokonaisriskien laskentatapaa ja ottamalla käyttöön vähimmäisomavaraisuusastepuskuri globaalin talousjärjestelmän kannalta systeemisesti merkittäviksi nimetyille pankeille (G-SIB). Operatiivisen riskin osalta uudistukseen sisältyy uudelleenkalibrointeja sekä yksinkertaistuksia, joilla pyritään edistämään johdonmukaisuutta koko toimialalla erityisesti aiempien operationaalisten tappioiden tunnistamisen osalta. Tämän saavuttamiseksi operatiivisen riskin ’advanced measurement approach’ (AMA) poistetaan ja nykyiset kolme standardimenetelmää korvataan yhdellä standardimenetelmällä. Jalostetun CVA -kehyksen tavoitteena on puolestaan parantaa riskiherkkyyttä sisäinen mallinnuksen lähestymistavan poistamisella ja sovittamalla CVA-kehys paremmin yhteen uudistetun markkinariskiviitekehyksen kanssa. Markkinariski on osa erillistä sääntelykokonaisuutta (FRTB) jota BCBS päivitti vuonna 2019, mutta käytännössä se sisältyy Basel 3.1:n täytäntöönpanopakettiin.
 

¹ RWA-riskipainolattia otetaan porrastaen käyttöön kuitenkin niin, että lopullinen riskipainolattia on 72.5%. Implementointi aikajana havainnollistaa miten riskipainolattia otetaan porrastetusti käyttöön.

² Huomioi, että riskipainolattia sisältää kaikki riskit eikä vain luottoriskin.

Basel 3.1 -säädösten täytäntöönpano – EU:ssa implementointi alkaa 2025 alussa

Basel 3.1:n odotettu täytäntöönpanon määräaika EU:ssa on tammikuussa 2025 ja pohjoismaisen vakavaraisuussääntelyn odotetaan päivittyvän samanaikaisesti. BSBC hyväksyi Basel 3.1:n vuonna 2019 ja asetti tavoitteeksi täytäntöönpanon aloittamisen tammikuussa 2023. EU:n viranomaiset täytäntöönpanevat Basel 3.1 -säännökset pankkipaketissa (CRR3/CRD6), joka oli alun perin tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2023 alussa, mutta covid-19-pandemian vuoksi paketin täytäntöönpano lykättiin vuoden 2025 alkuun. Näin ollen odotettu täytäntöönpano alkaa EU:ssa 2025 ja porrastettu siirtymäkausi kestää vuoteen 2032 asti. Myös esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen odotetaan aloittavan täytäntöönpanon vuonna 2025. CRR3 / CRD6:n odotetaan valmistuvan vuoden 2023 lopussa, mikä jättää pankeille vain hieman yli vuoden aikaa valmistautua ennen vuoden 2025 täytäntöönpanoa. Myöhemmin tänä vuonna julkaistavaan lopulliseen versioon ei kuitenkaan odoteta suuria muutoksia sääntelypaketista jo esitettyihin versioihin. Monet pankit ovatkin jo ryhtyneet toimiin muun muassa malliriskienhallinnassaan, tiedonhallinnassaan ja taloudellisessa suunnittelussaan (pääoman ja likviditeetin hallinta) valmistautuakseen uuteen Basel reformiin.

Basel 3.1 -säännöksiä ei panna muuttamattomana täytäntöön EU:n lainsäädännössä, vaan itse asiassa EU:n komission ja EU:n neuvoston ehdottamissa paketeissa on joitakin merkittäviä eroja Basel III -uudistukseen verrattuna. Esimerkki tästä ovat alhaisemmat pääomavaatimukset joillekin asuntolainoihin liittyville vähäriskisille vastuille sisäisten luokitusten menetelmässä. Komission ehdottamia muutoksia tarkastellaan tarkemmin Implementing Basel 3.1 in the EU: Delay, Defer, Diverge - and more -artikkelissa.

Pohjoismaiset valvontaviranomaiset eivät ole vahvistaneet täytäntöönpanosuunnitelmiaan sen jälkeen, kun EU:n lainsäädäntö on viimeistelty, mutta niiden odotetaan olevan EU:n aikataulujen mukaisia Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kanssa. Toteutusaikataulut riippuvat kuitenkin paikallisista lainsäädäntöprosesseista, mikä voi viivästyttää voimaantulopäivää.

Basel 3.1:n vaikutus Pohjoismaissa

Pääomavaikutusten odotetaan olevan korkeammat pohjoismaisissa pankeissa kuin keskimäärin pankeissa maailmanlaajuisesti matalan riskin asuntolainasalkkujen suuren painoarvon vuoksi ja aktiivisen IRB-lähestymistavan käytön johdosta. Basel 3.1:n vaikutus vaihtelee merkittävästi johtuen alueellisista eroista sisäisten luokitusten menetelmän käytössä. Kuten monet eurooppalaiset pankit, pohjoismaiset pankit soveltavat aktiivisesti sisäisten luokitusten menetelmää, joten IRBA:n pääomahyötyjen supistuminen vaikuttaa pohjoismaisiin pankkeihin enemmän kuin keskivertopankkiin maailmanlaajuisesti. Pääomavaatimukset kasvavat erityisesti matalan riskin A-IRB-salkuissa uuden riskipainolattian johdosta. Toisaalta Pohjoismaissa tiettyjen standardimallin salkkujen pääomavaatimukset vähenevät kiinteistövastuita koskevan tarkennetun standardimenetelmän mukaisen, luototussuhteeseen perustuvan lähestymistavan ansiosta. Kokonaisuuden tasolla pohjoismaisten pankkien pääomavaatimukset kuitenkin keskimäärin nousevat, ja tämän ennakoidaan johtavan pankkiasiakkaiden lainakustannusten nousuun.