Artikkeli
Basel 3.1:n vaikutus strategiaan ja operatiiviseen toimintaan Pohjoismaissa
Uuden Basel 3.1 -sääntelyn vaikutus pohjoismaisten pankkien strategiaan ja operatiiviseen toimintaan on merkittävä. IRBA-pankkien pääomavaatimusten odotetaan kasvavan, ja pankkien ennakoidaan optimoivan liiketoimintamallejaan uuden sääntely-ympäristön mukaisesti. Lisäksi on ennakoitavissa huomattavia vaikutuksia datan, järjestelmien sekä raportoinnin osalta, ja myös pankkien pääomanhallinta- ja ICAAP-menetelmät on sopeutettava uusiin sääntöihin.
Tämä on neljäs blogi Basel 3.1 – Nordics ready! -sarjassamme. Sarja kattaa Basel 3.1:n eri osa-alueet keskittyen pohjoismaisia pankkeja koskeviin vaikutuksiin, kuten vähimmäispääomavaatimuksiin, sääntely-ympäristöön, strategisiin ja operatiivisiin näkökulmiin sekä Basel 3.1:n pitkän aikavälin implementointiin Pohjoismaissa.
Tärkeimmät havainnot
- Basel 3.1. muuttaa pankkien kilpailutilannetta Pohjoismaissa, koska uudet pääomavaatimukset vaikuttavat suhteellisiin asemiin 1) IRBA- ja SA-pankkien välillä sekä 2) asiakassegmenttien välillä.
- Pankkien odotetaan mukauttavan liiketoimintastrategiansa uuteen sääntely-ympäristöön, mikä vaikuttaa riskinottohalukkuuteen ja luottopolitiikkaan. Monet pankit myös arvioivat ja mahdollisesti päivittävät IRBA-strategiaansa.
- Hinnoittelu on keskeinen tekijä päivitetyn strategian toimeenpanossa. Uuden riskipainodynamiikan jalkauttaminen hinnoittelutyökaluihin ei kuitenkaan tule olemaan triviaalia.
- Vaatimukset datan laadulle IRBA-pankeissa kasvavat, kun sopimuksille lasketaan, täsmäytetään ja tarkastetaan kaksi RWA-määrää, joista tällä hetkellä lasketaan vain yksi.
- Pääomatarpeen ennustaminen ja pääomien hallinta, stressitestit ja ICAAP-menetelmät sekä - prosessit on mukautettava uuteen sääntelyyn.
Tässä blogissa pureudutaan Basel 3.1 -uudistusten keskeisiin vaikutuksiin strategisella ja operatiivisella tasolla Pohjoismaissa sekä hahmotellaan tärkeimmät tekijät, jotka pankkien on otettava huomioon valmistellessaan uusien vaatimusten toimeenpanoa vuoden 2025 alkuun mennessä.
Tutustu blogisarjan julkaisuihin:
Basel 3.1:n strategiset vaikutukset
Suurimmat vaikutukset Basel 3.1:n toimeenpanosta Pohjoismaissa seuraavat kokonaisriskipainolattioista. Näin siksi, että matalan riskin asuntolainaportfoliot muodostavat merkittävän osan alueen pankkien portfolioista, ja IRBA-menetelmää käytetään aktiivisesti. Kokonaisriskipainolattiat vaikuttavat luonnollisesti eniten pankkeihin, joiden portfolioissa on merkittäviä keskittymiä IRBA-eduista hyötyvissä segmenteissä. Tilanteissa, joissa kokonaisriskipainolattia on sitova, pankit saattavat tavoitella suurempia tuottoja ottamalla enemmän riskiä. Vakuuksien rooli tulee jatkossa vahvistumaan, ja pankkien on entistä tärkeämpää analysoida ja hallita luototusastetta (LTV) pitkällä aikavälillä.
Standardimenetelmän riskiherkkyys lisääntyy, ja sen rooli muuttuu: IRBA-menetelmän käytön ennakoidaan vähenevän sen tuomien pääomahyötyjen supistumisen myötä, kun pankit arvioivat IRBA-strategiaansa portfolioittain Basel 3.1:n sääntelymuutosten valossa.
Standardi- ja IRBA-menetelmän pääomavaatimusten eron kapenemisella voi olla myös kilpailullisia vaikutuksia. Asiakassegmenttikohtaiset muutokset pääomavaatimuksiin näkyvät pääoman tuoton yhtälössä, ja pankit etsivät mahdollisuuksia optimoida riskipainotettuja eriään uusien liiketoiminnan painotusten kautta. Liiketoimintamallien päivittäminen taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi myös uuden sääntelyn puitteissa johtaa uuteen tapaan priorisoida asiakassegmenttejä, jolloin kilpailupaine voi kasvaa erityisesti niissä segmenteissä, joissa IRBA-menetelmän tuoma pääomaetu vähenee: standardimenetelmää soveltavien pienempien pankkien kannattaa Basel 3.1-ympäristössä haastaa suurempia, IRBA-menetelmän puitteissa operoivia toimijoita erityisesti tässä kentässä. Vakuuksien sekä ulkoisten luottoluokitusten saatavuus ja soveltuvuus määrittelevät osaltaan uudelleen eri segmenttien pääomaintensiteetin.
Muutokset liiketoimintastrategioissa ja segmenttiprioriteeteissa heijastuvat riskinottohalukkuuteen, luottopolitiikkaan, operatiiviseen luottoprosessiin ja rahoituksen hinnoitteluun. Uuden pääomadynamiikan huomioiminen hinnoittelussa tulee kuitenkin olemaan haastavaa pankeille standardimallin muuttuessa riskiherkemmäksi, sekä kokonaisriskipainolattioiden tullessa voimaan. Mikäli asiakasrajapinnan realiteetit eivät tue luottojen hinnoittelun mukauttamista suurempia riskipainoja vastaavaksi, pankkien odotetaan tarkistavan muiden tuotteiden palkkiotasoja ja aktivoituvan ristiinmyynnissä. Pankkien odotetaan myös pääoman tuoton suojaamiseksi kehittävän palvelumallejaan entistä pääomaintensiivisemmille asiakassegmenteille kustannustehokkaammiksi. Tämän ennakoidaan osaltaan nopeuttavan digitalisaatiota.
Kuten aina, uuden sääntelyn onnistunut implementointi ja liiketoiminnan tehokas ohjaaminen muuttuneista lähtökohdista perustuu vankkaan operatiiviseen osaamiseen ja johtamiseen. Basel 3.1:n kohdalla tämä tarkoittaa datan, järjestelmien ja raportoinnin sekä pääomasuunnittelun hallintaa.
Basel 3.1:n operatiiviset vaikutukset
Uusien vaatimusten täyttämiseksi pankkien on päivitettävä raportointiprosessejaan, data-arkkitehtuuriaan sekä riskienhallinnan ja talouden järjestelmiään. Aiempaa hienojakoisemman standardimenetelmän riskipainotettujen erien laskennan käyttöönotto edellyttää prosessimuutoksia, kuten erilaisten luototusasteiden, uusien vastuuryhmien ja vastuutyyppien sisällyttämistä. Luototusasteen laskentalogiikka ei ole yhdenmukainen kaikissa Pohjoismaissa, ja maakohtaiset erityispiirteet tulee huomioida.
Uusien mittareiden ympärille on rakennettava kontrolleja, joista yhtenä esimerkkinä on ulkoisten luottoluokitusten käytön edellyttämä vuotuinen due diligence. Tämä vaikuttaa erityisesti IRBA-pankkeihin, joiden on päivitettävä sisäiset mallinsa Basel 3.1:n vaatimusten mukaisiksi esimerkiksi poissulkemalla segmenttejä, jotka eivät jatkossa ole IRBA:n piirissä. Näiden pankkien on myös luotava tarvittavat rakenteet ja järjestelyt riskipainotettujen erien laskemiseksi kaikille vastuuluokille ja riskityypeille standardimenetelmän mukaisesti. Kokonaisriskipainolattioiden käyttöhän edellyttää, että IRBA-pankit suorittavat kaksinkertaisen riskipainotettujen erien laskennan, käyttäen sekä IRBA- että standardimenetelmää.
Pankkien on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota käytettävän datan laatuun, sillä näiden asioiden ennakoidaan nousevan entistä vahvemmin valvojien agendalle. Siirtyminen EU:n vakavaraisuusasetuksen aiemmasta versiosta, CRR 2:sta CRR 3:een (jolla implementoidaan uudet Basel 3.1 -säännöt) on johdettava ja toteutettava huolellisesti, jotta voidaan vastata mahdollisiin CRR 2:n soveltamisalaan kuuluviin datanhallinnan haasteisiin siirtymäkauden aikana (kuten rinnakkaisajot ja datan korvaaminen). Tällä voi olla merkittäviä teknisiä vaikutuksia. Suurien pohjoismaisten pankkien, joilla on ulkomaisia toimintoja ja hajautetut riskiprofiilit, on varmistettava, että uudet standardit implementoidaan kattavasti kaikissa yksiköissä. Pohjoismaiset pankit voivat hyödyntää kokemustaan CRR 2 -implementointihankkeista edistääkseen CRR 3:n onnistunutta käyttöönottoa. Riskienhallinnan ja taloustoimintojen on tiivistettävä yhteistyötään minimoidakseen erot tiedoissa, jotka raportoidaan paikallisille viranomaisille, EKP:lle ja muille sääntelyelimille.
Edellinen Basel 3 -uudistus keskittyi pankkien pääomarakenteeseen, kun taas Basel 3.1 käsittelee erityisesti vakavaraisuussuhteen nimittäjää, riskipainotettuja eriä (eng. risk weighted assets, RWA). RWA:ta käytetään toimialalla laajasti useissa riskisuhteutetun kannattavuuden hallinnan prosesseissa ml. pääoma-allokaatio ja hinnoittelu, sekä tunnusluvuissa kuten RORWA (RWA:n tuotto), joita on luonnollisesti soveltuvin osin päivitettävä RWA-laskennan muutosten mukaan.
Uudistukset vaikuttavat myös sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelyyn eli ICAAP:iin, johon kuuluvat pääoman hallinnointi sekä stressitestaus. Pankkien on varmistettava pääoman tarkoituksenmukainen jakaantuminen eri liiketoimintayksiköidensä välillä liiketoimintastrategiansa mukaisesti. Standardimenetelmän uusien, entistä yksityiskohtaisempien ominaisuuksien replikointi (esim. luototusasteen kehitys stressitilanteissa ja ulkoisten luokitusten muutokset) ei ole yksinkertainen tehtävä. Inflaatiotilanteessa ja korkojen noustessa erityisesti pohjoismaisissa pankeissa, joilla on huomattavan suuret asuntolainaportfoliot, tarvitaan Basel 3.1 -uudistusten mukaista pääomasuunnittelua, jotta niiden liiketoimintamalleihin kohdistuvia haasteita voidaan hallita.
Jatkamme blogisarjaamme keskittyen Pohjoismaiden
sääntely-ympäristöön. Jos sinulla on kysyttävää tai haluat keskustella näistä
aiheista, ota meihin yhteyttä.
Ota yhteyttä
