Artikkeli
CRR III -kysely paljastaa, miten valmistautuneita pankit ovat Basel 3.1 -sääntelyyn
Deloitten CRR III -tutkimuksessa arvioidaan 52 Euroopassa toimivan pankin tilannetta Basel 3.1 -uudistuksen osalta. Tutkimukseen osallistuneet pankit odottavat, että vakavaraisuusasetuksen täytäntöönpanon edellyttämät muutokset menevät riskipainotettujen omaisuuserien laskennan ja lakisääteisten raportointijärjestelmien päivittämistä pidemmälle. Vaatimusten täyttämisen lisäksi on analysoitava laajempia strategisia vaikutuksia ja/tai merkittäviä muutostarpeita IT-järjestelmiin. Koska vaatimusten noudattaminen on pakollista, on implementointihankkeita vahvistettava vuonna 2023, jotta pankit voivat saavuttaa laadukkaan, tarkoituksenmukaisen ja oikea-aikaisen lopputuloksen.
Tämä on kolmas kuudesta blogista, jotka julkaisemme Basel 3.1 – Nordics ready! -blogisarjassa. Sarja kattaa Basel 3.1:n eri osa-alueet keskittyen Pohjoismaiden pankkeja koskeviin pohdintoihin, kuten vähimmäispääomavaatimuksiin, sääntely-ympäristöön, strategisiin ja operatiivisiin näkökulmiin sekä Basel 3.1:n pitkän aikavälin täytäntöönpanoon Pohjoismaissa.
Kaiken kaikkiaan CRR III -kyselytutkimus osoittaa, että tulosten keräämisajankohtana (vuoden 2022 puolivälissä) useimmat pankit eivät olleet aloittaneet implementointihankkeita. Useimpien pankkien suunnitelmissa on kuitenkin käynnistää implementointi viimeistään vuonna 2023. Uusien Basel 3.1-sääntöjen odotetaan lisäävän riskienhallinnan prosessien monimutkaisuutta, joten pankkien johdon on tasapainotettava implementoinnin myöhäisen aloittamisen edut (esim. sääntelyn mahdollinen selkiytyminen) lyhyemmän implementointiaikataulun projektinhallinnallisten vaikutusten kanssa.
Tärkeimmät poiminnat
Kyselyn suunnittelu ja tietopohja
- Tutkimuksemme arvioi Basel 3.1 -valmistelujen tilannetta pankeissa. Tutkimukseen osallistui 52 pankkia 14 eri maasta, mukaan lukien 10 pankkia viidestä Pohjoismaasta. Vastaajina toimivat mm. pankkien riskienhallinnasta, pääomien hallinnasta ja taloudesta vastaavat yksiköt.
- Tutkimukseen osallistuneet pankit soveltavat erilaisia menetelmiä pääomavaatimusten laskennassa: 22 pankkia käyttää yksinomaan standardimallia ja 30 pankkia taas sisäisiä malleja vähimmäispääomavaatimusten määrittämiseen (vähintään yhden riskityypin osalta).
Pääomavaikutus ja vaikutuksen ajurit
- Basel 3.1-sääntelystä johtuvat riskipainotettujen erien (RWA) odotetut muutokset ovat aiempien valvojahavaintojen ja vaikutusarvioiden mukaisia, ja useimmat osallistujat odottavat vähimmäispääomavaatimusten nousevan merkittävästi.
- Kokonaisriskipainolattioiden (output floor) odotetaan johtavan merkittävimpään vaikutukseen asuntolainoissa (joissa riskipainojen välinen ero standardimenetelmän ja sisäisten mallien välillä on suurin), sekä yritysluotoissa ja vakuudettomissa kulutusluottosalkuissa.
- Basel 3.1:n muutosten vaikutus standardimallia (luottoriskiin) soveltaviin pankkeihin vaihtelee i) portfolion rakenteen, ii) ulkoisen luokituksen kattavuuden ja iii) vakuuksien mukaan.
- Basel 3.1:n muutosten vaikutus sisäisiin malleihin jäänee suhteellisen vaatimattomaksi, sillä muutokset seuraavat päivityksistä standardimenetelmän tappio-osuus-parametriin (LGD) (matalampi RWA) ja riskipainolattioihin (korkeampi RWA).
Tulevien pääomavaatimusten strateginen vaikutus
- Riskipainotettujen erien laskennan muutoksista seuraa, että pankkien on arvioitava tuotteiden ja liiketoiminta-alueiden pääomatehokkuus uudelleen: yli 60 % vastaajista odottaa pääoman suunnittelu- ja hinnoittelutoimia, ja noin kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoittaa aikovansa optimoida riskipainotettuja eriä
- Pohjoismaiset pankit keskittyvät ensisijaisesti hinnoitteluun, tosin suurin osa ei ole vielä harkinnut riskipainotettujen erien optimointia (kaavio 1). Tämä johtuu todennäköisesti alueen pankkien vahvasta vakavaraisuudesta, mutta mahdollisesti myös siitä, että paikallinen sääntely rajoittaa optimointia.
Tutustu blogisarjan julkaisuihin:
Kaavio 1: Alueet, joilla vastaajat uskovat tarvitsevansa toimia uusien vakavaraisuusvaatimusten täyttämiseksi jaoteltuna pohjoismaisten ja kaikkien vastaajien mukaan
Noin 30 prosenttia vastaajista ennakoi tekevänsä tuotevalikoiman suunnittelua (pääasiassa pienemmät pankit) ja/tai luottoportfolion rakenteen muutosta (pääasiassa suuret pankit) vastatakseen uuden sääntelyn liiketoiminnan kannattavuudelle aiheuttamiin haasteisiin (yhteenveto kaaviossa 2). Osuudet ovat hyvin yhdenmukaisia pohjoismaisten pankkien vastausten kanssa.
Kaavio 2: Odotetut strategiat jaettuna vastaajan kokonaisvaroilla
Yli 50 prosenttia pankeista ilmoitti, että niiden on parannettava riskipainotettujen erien optimointiin liittyvää datanhallintaa ja/tai datan laatua, sillä tarvittavaa dataa ei useinkaan ole saatavilla tai se on vanhentunutta.
Uusien sääntöjen täytäntöönpano
- Hankkeet edellyttävät IT-ympäristön rakenteellisia muutoksia.
- Uusia raportointiratkaisuja on otettava käyttöön: yksi seitsemästä pankista odottaa perusteellista muutosta riskienhallinnan ja talouden dataympäristöön ja/tai raportoinnin IT-infrastruktuuriin. Yhtä moni odottaa muuttavansa koko raportointiratkaisunsa.
- Osallistujista 25 prosenttia ennakoi suuria haasteita ja odottaa merkittäviä toimenpiteitä luottoriskiä koskevan uuden standardimallin täytäntöönpanossa, erityisesti kiinteistövakuudellisten lainojen uusien pääomavaatimusten osalta. Myös hiljattain käyttöön otetun ulkoisten luottoluokitusten due diligence -prosessin kohdalla odotetaan haasteita.
IRB:n edut
- Pankit ennakoivat muuttavansa IRBA:n piirissä olevien portfolioiden kattavuutta, ja monen pankin kohdalla IRBA:n hyödyt kapenevat. Sisäisten mallien käyttö tulee kuitenkin joissakin tapauksissa houkuttelevammaksi pienemmille lainanantajille, jotka tällä hetkellä käyttävät standardimenetelmää luottoriskien laskennassa.
- Kokonaisriskipainolattian ja compliance-kustannusten vuoksi monet tutkimukseen vastanneet IRBA-pankit harkitsevat parhaillaan palaamista IRBA-menetelmästä standardoituun menetelmään joko täysin, tai tiettyjen portfolioiden osalta. Alhaisen luottoriskin portfolioille, kuten esim. valtiot/keskuspankit, julkisyhteisöt ja julkisyhteisöt tai rahoituslaitokset, on vaikea kehittää IRBA-luottoriskimalleja ja näille malleille on vaikea saada viranomaisten hyväksyntä. Onkin todennäköistä, että tämäntyyppisissä portfolioissa palataan entistä laajemmin standardimallin käyttöön.
Jatkamme blogisarjaamme keskittyen Basel 3.1 -sopimukseen liittyviin strategisiin ja operatiivisiin näkökohtiin sekä katsauksiin Pohjoismaisesta sääntely-ympäristöstä. Pysy myös kuulolla "To be or not to be IRB" white paperin julkaisemisesta tulevina viikkoina.
Jos sinulla on kysyttävää tai haluat keskustella näistä aiheista, ota meihin yhteyttä.
Ota yhteyttä
