Ollako vai eikö olla IRB

Ennen kuin johtoryhmät tekevät strategisia päätöksiä siitä, kuinka paljon rahaa ne sijoittavat IRB-mallinnukseen ja luottoriskin vähentämistekniikoihin, ne tarvitsevat kristallinkirkkaan näkemyksen kolmesta asiasta: 1) nykyisestä ja tulevasta luottosalkkujen rakenteesta, 2) luottopäätösprosessista ja 3) pääomavaatimusten taustatekijöistä. Pankit, jotka eivät täysin ymmärrä näitä elementtejä ja niiden välistä vuorovaikutusta, saattavat kohdata sääntelyrajoituksia, maineriskejä, lisääntyviä operatiivisia kustannuksia ja haasteita pääomanhallinnassaan.

Tämän artikkelin tavoitteena on tukea pohjoismaisten pankkien johtoryhmiä näiden arvioidessa IRB- ja standardimenetelmän (SA) houkuttelevuutta Basel 3.1 -uudistuksen myötä. Listasimme sisäisiin luottoluokituksiin perustuvien (A-IRB ja F-IRB) ja SA-menetelmien välisiä eroja ja keskeisiä näkökohtia, joita johtoryhmien tulisi ottaa huomioon. Tämän analyysin tulisi olla strategisen päätöksenteon pohjana, kun arvioidaan, tulisiko pankin vaihtaa SA-menetelmän ja sisäisten luottoluokitusten menetelmän (A-IRB ja IRB) välillä yhden tai useamman portfolion osalta. Siirtyminen lähestymistavasta toiseen on merkittävä päätös, joka vaikuttaa laajasti luottoriskien hallintaan.

Nostimme alle tärkeimmät päätöksenteon lähtökohdat ja luottoriskin mallintamisen kannalta olennaiset kysymykset sekä selvitämme tarkemmin, mitä etuja ja haasteita siirtymisestä kumpaankin suuntaan voi olla.

Tärkeimmät näkökulmat

• Basel 3.1 muuttaa pankkien pääomavaatimusten laskentaa. Tämän vuoksi johtoryhmien tulisi arvioida IRB- tai SA-menetelmävalintansa uudelleen, koska menetelmän vaihtaminen joidenkin salkkujen osalta voisi uuden sääntelyn valossa hillitä pääomavaatimusten sekä kehitys- ja ylläpitokustannusten kasvua.
• Basel 3.1:n täytäntöönpanon arvioitu määräaika on EU:ssa 1.1.2025. Pohjoismaisten valvojien odotetaan noudattavan tätä määräaikaa.
• Nykyisin A-IRB-menetelmää käyttävien salkkujen kannattavuus on heikentynyt menetelmän soveltamisen entistä korkeampien kustannusten vuoksi. Tämä saattaa kannustaa siirtymään F-IRB- tai SA-menetelmään.
• Johtoryhmien on yksilöitävä ne salkut, joissa on järkevää siirtyä IRB-menetelmään (tai siitä pois) ja otettava huomioon ehdotettujen muutosten taloudelliset vaikutukset osana liiketoiminnan suunnittelua. 
• Pankit siirtävät yhä useammin salkkujaan osittain (tai kokonaan) IRB-menetelmästä SA-menetelmään, mutta tämäkin vaatii ponnisteluja. Operatiivisten vaikutusten kartoittaminen ja kehitysvalintojen tekeminen strategisten liiketoimintahyötyjen optimoimiseksi ei ole yksinkertaista, sillä koko luottoprosessi on otettava huomioon.
• Koko luottoprosessin kattava analyysi on haastavaa mutta erittäin tärkeää päätöksenteon kannalta. Riittämätön analyysi voi johtaa kustannusten kasvuun ja intensiivisempään valvontaan, mikäli riskienhallintaa ei pidetä riittävänä.

Mikäli johtoryhmät päättävät vaihtaa lähestymistapaa, on olennaisen tärkeää tehdä aktiivisesti yhteistyötä valvojien ja muiden tärkeiden sidosryhmien kanssa. Sääntelyasioista vastaavien tiimien on hallittava suhteita sääntelyviranomaisiin ennakoivasti ja viestittävä tehokkaasti ennen hakuaikaa ja sen aikana. Valvojille jätettäviä hakemuksia on hallinnoitava systemaattisesti alusta loppuun, hakemuksen laatimisesta laadunvarmistukseen ja valvojadialogiin, unohtamatta sidosryhmäyhteistyötä ja dokumentaation keräämisestä.